Mikko Vieltojärvi: Miksi EK taas vastustikaan oppivelvollisuuden pidentämistä?
Eduskunta alkoi tänään 3.11. käsitellä hallituksen esitystä oppivelvollisuuden laajentamisesta. EK:n koulutusasiantuntija Mikko Vieltojärvi avaa tällä blogilla syitä sille, miksi EK on suhtautunut uudistukseen kriittisesti koko valmistelun ajan.
Ylivoimainen enemmistö suomalaisista nuorista jatkaa opintoja toisella asteella joko lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Valtaosa nuorista myös suorittaa tutkinnon, mutta on ihan totta, että aivan liian moni (noin 15 prosenttia ikäluokasta) jää kokonaan ilman tutkintoa.
EK on ihan samaa mieltä hallituksen kanssa siitä, että tämän päivän ja huomisenkin työelämässä yhä harvempi selviää ilman vähintään toisen asteen tutkintoa. Oppivelvollisuuden jatkaminen 18-vuotissyntymäpäivään ei kuitenkaan tuo tutkintoa kaikille. Jää nähtäväksi, tuoko se tutkintoa yhtään useammalle.
Niiden nuorten määrä, joilla menee huonosti, on valitettavasti ollut viime aikoina kasvussa. Mielenterveysongelmat lisääntyvät, oppimistulokset heikkenevät ja nuorten yleinen pahoinvointi näkyy myös syrjäytymisenä.
Viheliäisiin ongelmiin, kuten ilman tutkintoa jääneiden nuorten määrän vähentämiseen tai syrjäytymisen ehkäisyyn ei ole juuri koskaan yksinkertaisia ratkaisuja. Oppivelvollisuuden pidentämisen sijaan EK kaipaa kohdennetumpia toimia. Yhtenä esimerkkinä on perustason mielenterveyspalveluiden vieminen kouluihin. Tämä mahdollistaisi avun lapsille, nuorille ja perheille ennen kuin ongelmat kasvavat liian suuriksi.
EK:n esittämällä yläkoulun uudistamisella voitaisiin luoda esimerkiksi 15 prosentille ikäluokasta mahdollisuudet henkilökohtaiseen, ohjattuun oppimispolkuun. Perustaitojen paikkaamisen on oltava mahdollista myös aikuisena. Toisen asteen tutkintoon johtavan koulutuksen tehtävänä ei kuitenkaan ole puutteellisten perustaitojen paikkaaminen, vaan ammattiin tai ylioppilastutkintoon valmistaminen.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa lapsi saa tukea oppimisvaikeuksiinsa, sen parempi kaikille osapuolille. Siksi EK on ehdottanut rajallisten määrärahojen kohdentamista juuri näiden lasten tukemiseen ja sen varmistamiseen, että he osaavat lukea, laskea ja kirjoittaa peruskoulun päättyessä. Osaamistakuu olisi nuoren omat yksilölliset tarpeet ja kasvun huomioiva malli. Osaamistakuuajatteluun voi tutustua täällä
Suomalaisille yrityksille osaavan työvoiman saatavuus on yksi kohtalon kysymyksiä. Kannatamme lämpimästi sellaisia uudistuksia, jotka edistävät osaavien ammattilaisten saamista töihin. Valitettavasti oppivelvollisuusuudistuksessa pysyvät resurssit kohdentuvat paremman opetuksen ja ohjauksen kehittämisen sijaan maksuttomiin koulumatkoihin ja oppimateriaaleihin. On päivänselvää, että Suomessa kenenkään oppimispolku ei saa jäädä varattomuudesta kiinni. Tämä voidaan kuitenkin varmistaa muutenkin kuin maksuttomilla materiaaleilla kaikille.
Selvää lienee, että mikään keskustelussa ollut malli ei johda tutkintoon koko ikäluokalle. Se ei silti tarkoita, etteikö tätä pitäisi tavoitella. Toisen asteen tutkintojen on annettava valmiudet, joilla työllistytään tai sijoitutaan jatko-opintoihin. EK:n osaamistakuun tavoitteena on vahvistaa perustaitoja, minkä myötä myös toisen asteen opinnot sujuvat paremmin.