Minna Ojanperä: Sanoilla on väliä – myös luontokadon pysäyttämisessä 

Elinkeinoelämä ottaa luonnon monimuotoisuuden hupenemisen tosissaan. Sanoista edetään kohti tekoja ja yhä useampi toimiala valmistelee omaa luontotiekarttaa, kirjoittaa EK:n johtava asiantuntija Minna Ojanperä.

”Kolmasosa luonnosta uhkaa tuhoutua vuoteen 2050 mennessä. Massasukupuutto on jo käynnissä ja miljoona lajia katoamisvaarassa. Luontokadosta on tullut systeeminen riski koko yhteiskunnalle, myös elinkeinoelämälle.”

”Jos pitää lyhyesti sanoa, kusessa ollaan.”

Arvaatko, mistä lähteestä yllä mainitut sitaatit on poimittu? Ei, kysymyksessä ei ole ote Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuilta eikä myöskään Suomen taloudesta huolestuneen ekonomistin twiitti. Lauseet löytyvät rakennusalan biodiversiteettikartan esittelysivulta sekä Rakennuslehden nettisivuilla julkaistusta artikkelista, jossa Infra ry:n elinkeinopolitiikan johtaja Juha Laurila luonnehtii luontokadon vakavuusastetta.

Olen aina ollut vahvasti suomalaisen kansanviisauden takana: ei ne sanat, vaan teot. Mutta työni kautta olen tullut toisiin ajatuksiin. Sanat ja puheet ovat mitä suurimmassa määrin myös tekoja, jotka parhaimmillaan johtavat toivottuun muutokseen. Tämä on näkynyt hyvin selvästi viimeisen kahden vuoden aikana, jolloin olemme läpivieneet kollegani Janne Peljon kanssa EK:n sisäisen luontokatoprojektin.

Kutsuimme luontokatoprojektiin mukaan aiheesta kiinnostuneet EK:n jäsenliitot sekä eri toimialojen edelläkävijäyrityksiä. Projektin tarkoituksena oli kasvattaa liittoyhteisömme ja jäsenyritysten osaamista luontokadon merkityksestä luontovaikutusten tunnistamiseksi nykyistä paremmin. Kokouksissa vierailleet asiantuntijat luennoivat meille luonnon monimuotoisuuden tiedeperustasta, nykytilasta, vaikutuksista ja sääntelystä.

Liittoyhteisömme osalta on ollut ilo huomata, että työmme on kantanut hedelmää. Moni jäsenliittomme on laatinut tai laatimassa toimialalleen luontotiekartan. Kuulemme katsauksen elinkeinoelämän biodiversiteettityöstä tammikuussa, jolloin ympäristöministeriö kokoaa toimialat saman katon alle. Käymme samalla keskustelua siitä, miten ympäristöministeriö voisi tukea yritysten biodiversiteettityötä vielä vahvemmin.

EK:n luontokatoprojekti ja ylipäätään elinkeinoelämän herääminen luontokatoon on ollut selvästi monelle sidosryhmälle havahduttava uutinen. Oli ilmeistä, että teeman ei ole tätä ennen koettu olevan elinkeinoelämän prioriteettilistalla kovin korkealla. Ja suoraan sanottuna – ei varmasti ole ollutkaan. Vuonna 2021 Dasguptan uraauurtava raportti osoitti luonnon ja talouden yhteyden ja havahdutti myös yritykset luonnon monimuotoisuuden hupenemisen vakavuuteen. Dasguptan sanojen laineet ulottuivat pitkälle, myös Suomeen. Ja hyvä niin.

Palaan vielä alussa mainittuun Infra ry:n Juha Laurilan kommenttiin. Joululomalla oli kiinnostavaa seurata sen herättämää somekommentointia. Esimerkiksi Oras Tynkkynen oli jäänyt pohtimaan omaa vahvaa reaktiotaan ja löysi syyn, miksi sanat puhuttelivat niin paljon:

1) tunnustetaan kriisin vakavuus suorin sanoin

2) otetaan vastuu omasta osuudesta sen aiheuttamisessa

3) esitetään konkreettisia keinoja, joilla tilannetta voidaan parantaa.

Siinäpä ohjenuoraa meille kaikille. Lopulta rohkeus palkitaan.