Nuorten miesten perheettömyys käy yhteiskunnalle kalliiksi
Muutama vuosi sitten käytiin vilkasta keskustelua nuorten miesten työllisyydestä. Aihe nousi isoksi yhteiskunnalliseksi keskusteluksi, koska syntyvyyden havaittiin heikentyneen samaa tahtia nuorten miesten työllisyysasteen kanssa (Hetemäki 2019).
Perheettömyys onkin vahvasti sidoksissa 25–34-vuotiaiden miesten työllisyyteen. Avio- tai avoliitossa elävien nuorten perheenisien työllisyysaste on hieman korkeampi (89 %) kuin lapsettomissa perheissä asuvien nuorten miesten (86 %), ja selvästi korkeampi kuin yksin asuvien (69 %).
Hälyttävää on, että yksin asuvien nuorten miesten määrä on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuosikymmenessä. Perheettömiä nuoria miehiä on jo puolet ikäluokasta (51 %). Perheenisiä on vain joka neljäs (24 %) ikäluokasta ja suunnilleen saman verran (26 %) asuu avio- tai avoliitossa ilman lapsia.
Kysymyksen mittakaavaa kuvaa laskelma siitä, että työllisyysasteen nousu perheellisten tasolle vahvistaisi julkista taloutta noin 500–800 miljoonalla eurolla.
Nuorten miesten heikkoon työllisyyteen on siis puututtava. Tutkimukset ovat osoittaneet kuinka koulutuksen puute, työhistorian vähyys, pitkittynyt työttömyys ja terveyshaasteet heikentävät työllistymistä. Samalla syrjäytymisen uhka kasvaa. Tiedämme myös, että koronashokki iski voimakkaammin vähemmän koulutettuihin ja nuoriin.
Taustalla vaikuttaa elinkeinorakenteen voimakas muutos. Nuorten miesten työllisyysaste on pidempään ollut laskussa etenkin teollisuudessa. Elinkeinorakenteella on ollut selvä yhteys myös alueellisuuteen. Suhteellisesti nuorten miesten työttömyys on korkeinta entisillä teollisuuspaikkakunnilla, joissa uudelleen työllistyminen on vaikeampaa kuin monipuolisimman elinkeinorakenteen omaavilla seuduilla.
Tilastoista nähdään myös hieman yllättäen, että nuorilla miehillä perhe ja isyys voivat tukea työllistymistä jopa paremmin kuin tutkinnot. Vaikka ilman tutkintoa olevia on sekä yksin asuvissa että perheellisissä lähes yhtä suuri osuus, on työllisyystasoissa merkittävä ero. Yksin asuvista nuorista miehistä, joilla ei ole tutkintoa, on töissä 42 prosenttia. Sen sijaan perheellisten nuorten miesten työllisyys on lähes 70 prosenttia, vaikka heillä ei ole tutkintoa.
Yhteiskunnan toimin voidaan vaikuttaa perhetilanteeseen epäsuoremmin kuin työllisyyteen. Perheen perustaminen ja lapsen hankinta ovat ‒ ja niiden tulee olla ‒ yksilöiden päätettävissä. Olosuhteet ovat kuitenkin yhteiskunnan vastuulla. Yhteiskunnan tulee tehdä parasta mahdollista politiikkaa perheiden näkökulmasta.
Työllisyysasteen nostaminen on ollut 2000-luvun hallitusten kestotavoite. Syystäkin. On täysin selvää, että julkisen talouden kestävyyden turvaaminen edellyttää nykyistä korkeampaa työllisyyttä. Työllisyyden nousua ei voida laskea maailmantalouden suhdannenousun tai julkista taloutta rasittavien menolisäysten varaan. Työllisyyspolitiikan ja työmarkkinoiden rakenteiden uudistaminen on välttämätöntä.
Ilman onnistuneita rakenteellisia uudistuksia nuorten miesten työllisyys voi heikentyä entisestään. Tiedämme jo nyt, että ikääntymisen myötä eläkemaksuihin kohdistuu nousupaineita, joiden toteutuminen nostaisi työllistämisen kustannuksia ja sen seurauksena nuorten työllistyminen vaikeutuisi tulevaisuudessa entisestään. Heikentyvä työllisyys työuran alkupäässä olevien keskuudessa kasvattaa julkisen talouden menopaineita entisestään lisääntyvien menojen ja vähentyvien tulojen myötä.
Tepsivien työllisyystoimien rinnalla tarvitaan myös asennemuutosta. Ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on tällä hetkellä yrityksille suurin kasvun este. Suurimmat tarpeet kohdistuvat suorittavan työn osaajiin, vaikka julkisuudessa keskustelun painopiste on usein korkeasti koulutettujen ympärillä. Mitä paremmin osaajapula mielletään ennen kaikkea ammatillisen koulutuksen ongelmaksi, sitä enemmän luodaan toivon näköalaa nuorten miesten tulevaisuuteen. Nuorten miesten työttömyys, julkisen talouden ongelmat ja yritysten työvoimapula muodostavat ison yhteiskunnallisen ongelman. Määrätietoiset, julkista taloutta vahvistavat työllisyystoimet auttavat osaltaan vastaamaan tähän ongelmaan.
Kirjoittajat
Jussi Pyykkönen, konsultti PTCS Oy
Sami Pakarinen, johtaja EK