Nyyssölä bloggaa: Tietosuoja-asetuksen tulkintaa hullunkurisesti

Tuskin monikaan laki ihmisen historiassa on nostattanut samanlaista hypetystä kuin toukokuun lopulla voimaan astuva EU:n tietosuoja-asetus. Tietoa siitä on levitetty miljoonissa nettijutuissa, ja verkkosivujen laskurit kertovat sekunnin tarkkuudella, milloin uutukainen on todellisuutta missäkin Euroopan kolkassa.

Hienoa, että tärkeä asia ei pääse livahtamaan ohi ainakaan huomaamatta! Tunnelma tuo elävästi mieleen vuosituhannen vaihtumisen, jota odotettiin innolla, samalla kuitenkin peläten, että uusi aika sammuttaa tietokoneet ja sysää ihmiskuntamme takaisin kynän ja paperin aikakaudelle.

Into ja sopiva määrä pelkoa voivat olla tietosuojassakin hyvästä, mutta kaiken tohinan keskellä ei voi välttyä ajatukselta, että menopeli on välillä karannut käsistä. Mitä ihmeellisempiin tietosuojatotuuksiin on voinut törmätä.

Viikko sitten silmään osui tviitti, jossa autoilija hämmästeli kokemuksiaan rengasliikkeessä. Eteen oli isketty paperinivaska, jonka allekirjoittamisella renkaiden jättäjä antoi suostumuksensa siihen, että hänen nimensä saatiin raapustaa säilöön jäävien talvirenkaiden kylkeen. Koska tietosuoja-asetus niin vaatii!

Hetki sitten väännettiin siitä, pakottavatko asetuksen artiklat taloyhtiöt ruuvaamaan nimitaulut irti porrashuoneiden seiniltä. Eräs julkinen toimija puolestaan on tuottanut tuhdin ohjeiston, joka tulisi nyt liittää lähes jokaiseen paperiin, jossa ihmisen nimi vain vilahtaakin. Ja yhtäällä pienille yrityksille ollaan puskemassa velvoitteita, joita kukaan ei ole itse asiassa tarkoittanut.

Mitähän nyt on oikein tapahtumassa, ja miten olemme tähän tulleet? Eihän lakeja ole ollut tapana näin tulkita, maalaisjärjen vastaisesti.

Uusien sääntöjen haltuunotto voi vaatia hieman ponnistelua, mutta oikeaan lopputulokseen osuu monesti yksinkertaisella päättelyllä. Lait ja asetukset pyritään nimittäin sorvaamaan niin, että ne vastaavat kansalaisen oikeustajua.

Kun toimin järkevästi, teen todennäköisesti niin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut, vaikken tietäisi pykälistä tuon taivaallista. Ja jos jonkun asian tekeminen tuntuu järjettömältä, se todennäköisesti myös on sitä, eikä laki sellaista toki vaadi.

Yritykset saavat kerätä asiakkaidensa ja työntekijöidensä henkilötietoja kuten tähänkin asti, eikä siihen tarvita erityisiä allekirjoitusrituaaleja.

Renkaiden merkitsemiseen on hyväksyttävä käytännön tarve. Toimenpide ei selvästikään muodosta uhkaa renkaiden omistajan perusoikeuksille, eikä elintärkeille intresseille. Riski varastossa lepäävien pyörien nimitietojen joutumisesta hämäriin käsiin on häviävän pieni. Siis: saan piirtää asiakkaani nimen renkaiden kumiin, niin kuin on tehty iät ja ajat.