Oksala: Kannustinloukkuja purkamalla työllisyyttä

Ammattiyhdistysjohtajat ovat jo monta kuukautta toistaneet väitettä, että maan hallituksen työelämäuudistuksilla ei olisi tutkittuja työllisyysvaikutuksia. Tämähän ei ole totta. Työttömyysturvan, asumistuen ja toimeentulotuen uudistuksilla, indeksijäädytyksellä sekä aikuiskoulutustuen poistolla on selkeä myönteinen työllisyysvaikutus. Valtiovarainministeriön virkamiesten virkavastuulla tekemän arvion mukaan em. toimien yhteenlaskettu työllisyysvaikutus on 74 000.   

Tämän lisäksi em. toimet leikkaavat julkisia kustannuksia 1,7 miljardilla eurolla. Tämä on välttämätöntä tilanteessa, jossa Suomi on erittäin velkaantunut maa. Vielä vuonna 2011 olimme velan suhteen tasoissa Norjan, Tanskan ja Ruotsin kanssa. Nyt julkinen velkamme suhteessa bruttokansantuotteeseen on yli kaksinkertainen muihin Pohjoismaihin nähden. 

Velkaantumistamme ei voi selitellä koronalla, Venäjän hyökkäyssodalla tai kansainvälisillä taloussuhdanteilla. Ne kaikki ovat vaikuttaneet myös muihin Pohjoismaihin. Huono tilanteemme johtuu omista virheistämme. Poliitikot ovat olleet kyvyttömiä tekemään vaikeita päätöksiä. Työmarkkinajärjestöt ovat olleet enemmän ihastuneita päätöksenteon muotoihin kuin päätösten sisältöihin. 

Nyt on viimeinen hetki tehdä tarvittavia päätöksiä työllisyyden vahvistamiseksi. Kannustinloukkujen purkaminen siten, että työnteko olisi aina taloudellisesti kannattavampaa kuin tukien varassa oleminen, on perusteltua. Etlan 2/2022 tekemän selvityksen mukaan työttömyysloukussa on 136 500 suomalaista ja tuloloukussa yli 500 000 suomalaista. 

Kannustinloukkujen purkamista vastustavat ay-johtajat ja poliitikot väittävät, että juuri nyt ei ole oikea aika tehdä uudistuksia. Siinä he ovatkin oikeassa. Ne olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten. Väärässä he sitä vastoin ovat siinä, että uudistuksia pitäisi taas kerran lykätä. 

Selvää on, että auki olevien työpaikkojen määrä vaihtelee taloustilanteen mukaan. Nousukausilla on pula työvoimasta ja laskukausilla tämä pula aina hellittää. Pula työvoimasta on kuitenkin koko ajan pahentunut. Kuten alla ole kuva selvästi osoittaa on pula aina seuraavalla nousukaudella ollut pahempi kuin edellisellä. Toisaalta työvoimapula ei talouden taantumissakaan hellitä niin kuin se on aiemmissa taantumissa hellittänyt.  

Ongelma on rakenteellinen ja siksi sitä on torjuttava rakenteellisin toimin. Tietenkin tarvitaan myös koulutuksen kehittämistä ja työperäistä maahanmuuttoa, mutta ne eivät poista tarvetta kannustinloukkujen purkamiselle. 

Ilman nykyistä selvästi korkeampaa työllisten määrää, emme kykene rahoittamaan nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Selvää myös on, että työllisyyden parantamiseksi ei voi esittää vain toimia, jotka rahoitettaisiin nyt otettavalla lisävelalla.