Ilkka Oksala: Työmarkkinakierros sujui pääosin odotettua paremmin

Kevään työmarkkinakierros oli viides kierros sitten viimeisen keskitetyn palkkaratkaisun eli Kikyn. Vaikka ihan kaikkia sopimuksia ei vielä olekaan tehty, on ylivoimainen enemmistö suomalaisista palkansaajista uusien sopimusten piirissä. Nyt on oikea aika arvioida tätä kierrosta.

Tämä neuvottelukierros poikkesi aiemmista kahdessa suhteessa. Ensinnäkin tämä oli ensimmäinen kierros, jossa sovellettiin uutta työrauhalainsäädäntöä (esim. suhteettomien tukilakkojen kieltäminen sekä laittomista lakoista maksettavien sakkojen korottaminen) sekä vientimallia koskevaa lainsäädäntöä. Toiseksi tämä oli ensimmäinen neuvottelukierros, jossa SAK:n jäsenliitot julkistivat neuvottelutavoitteensa ja keskinäisen yhteistoimintansa, mikä tapahtui marraskuussa 2024.

Jo kahdella edellisellä kerralla viennin avauksen syntyminen siirtyi vuodenvaihteen toiselle puolelle. Niin nytkin, mikä ei siis ollut mitenkään poikkeuksellista.

Tällä kertaa avauksen mitoittaminen oli erityisen vaikeaa monestakin syystä. Palkansaajien näkökulmasta yllättävän korkea inflaatio oli viime vuosina syönyt ostovoimaa. Kohonnut korkotaso vaikeutti asuntovelallisten asemaa. Työnantajien näkökulmasta talouden taantuminen maailmalla sekä poikkeuksellisen suuret epävarmuudet tulevasta vaikuttivat näkemykseen palkankorotusvarasta.

Syntynyt ratkaisu on varsin tasapainoinen ja luo vakaat edellytykset työmarkkinoille lähtökohtaisesti kolmeksi vuodeksi. Maailman epävarmuuteen emme tietenkään voi vaikuttaa, mutta omilla ratkaisuillamme voimme vaikuttaa siihen, kuinka pärjäämme epävakaisessa maailmassa.

Kaikilla aloilla ei tietenkään taloudellinen tilanne ole samankaltainen. Viennin avaus onkin ymmärrettävä kattona, joka on voitava alittaa aloilla, joilla on erityisiä vaikeuksia.

Viennin avauksen jälkeen sopimuksia syntyi varsin ripeään tahtiin. Niissä ei ylitetty viennin avausta ja yleinen linja piti erittäin hyvin. Myöskään julkinen sektori ei tällä kertaa avausta ylittänyt.

Toki nytkin koettiin valitettavia työrauhahäiriöitä. Leipomoiden ja ilmailualan osalta on kuitenkin ollut kysymys alakohtaisista haasteista. Ne eivät ole seurausta yleisestä työmarkkinatilanteesta.

Liittokohtainen työmarkkinamalli on aiempia keskitettyjä kierroksia selvästi paremmin mahdollistanut toimialakohtaisen työehtosopimusten tekstien kehittämisen. Selvää tietenkin on, että jatkossa tässä on syytä alakohtaisesti edetä vielä nykyistä enemmän.

Nykyinen työmarkkinamalli kaipaa toki kehittämistä. Nyt päätetty pidempi sopimuskausi mahdollistaa työnantaja- ja työntekijäliittojen väliset luottamusta parantavat toimialakohtaiset keskustelut oman työehtosopimuksen sisällöllisestä kehittämisestä. Keskitettyjen kaipuusta on katse siirrettävä oman toimialan kehittämiseen. Siinä työssä tarvitaan työnantajia ja palkansaajia.