Onko maan hallituksen eläkeputkiratkaisu tasapainoinen kokonaisuus?

Työmarkkinoiden keskusjärjestöiltä tasapainoinen yhteinen ehdotus eläkeputken poistosta jäi tekemättä. Osapuolet kokivat puolin ja toisin, että toisten vaatimukset olivat kohtuuttomat ja vastaantulot liian vähäiset.

Maan halllitus sen sijaan kykeni linjaamaan eläkeputken poistoratkaisun. Siitä se ansaitsee hatunnoston.

Etelärannan silmälasien läpi katsottuna ja poliittinen todellisuus huomioon ottaen ratkaisu ei ole ihan pöllöimmästä päästä. Ratkaisu on paljon tasapainoisempi kuin mitä palkansaajapuoli marraskuun lopussa vaati.

Maan hallitusta pitää kehua silloin, kun siihen on aihetta.

Eläkeputken poistolla edistetään työllisyyttä, tasapainotetaan julkista taloutta ja vähennetään ikäsyrjintää. Vaikutukset ovat merkittäviä. Ratkaisu osoittaa vastuullisuutta, vaikka siitä tulleekin hallitukselle lunta tupaan osalta äänestäjiä.

Myönteistä ratkaisussa on myös se, mitä siinä ei ole. Hallitus oli viisas, kun se ei tarttunut ay-liikkeen vaatimuksiin subjektiivisista työaikaoikeuksista ja työnantajien muutosturvavelvoitteiden massiivisesta kasvattamisesta.

Risujakin hallitukselle on syytä antaa.

Irtisanomissakko kasvattaa väen vähentämiseen pakotettujen työnantajien taakkaa. Tämä lisää irtisanottavien määrää. Se kannustaa myös irtisanomiseen ennen irtisanomissakkovelvollisuuden syntymistä. Irtisanomissakon todelliset kustannukset selviävät vasta myöhemmin.

Muutosturvakoulutuksen 2 kuukauden palkkaan vastaava laajennus ja 1 kuukauden irtisanomiskorvaus ovat ylimitoitettuja. Mikä on se uudelleen työllistymistä tukeva koulutus, joka maksaa 20 000 euroa maassa, jossa osaamisen kehittämispalvelut ovat pääosin maksuttomia tai rankasti julkisen vallan subventoimia?

Eläkeputken poiston työllisyysvaikutukset ja julkisen talouden tasapainottaminen vesittyvät aika lailla niin sanottujen suojasäännösten voimaan jättämisellä. Samaan johtaa myös työllisyyden lisäys palkkatuella.

Hallituksen tulisi olla myös avoimempi. Toki valtionvarainministeriö on jo julkistanut laskelmiaan, mutta esimerkiksi muutosturvan laajennuksen hintalaput ja niiden laskentaoletukset (lue: etenkin muutosturvakoulutuksen alikäyttöoletus) tulisi kertoa.

Väitin EK:n Simo Pinomaan kanssa laatimassani blogissa jokin aika sitten, että hallitus on päätösperusteisesti edistänyt julkisen talouden tasapainottamista työllisyystoimillaan siten, että hallituksen tavoitteesta on kasassa 15 prosenttia. Oletuksemme putkiratkaisun hyödyistä ovat osoittautuneet liian myönteiseksi. Kun julkinen talous tasapainottuu valtionvarainministeriön arvion mukaan vain 165 miljoonalla eurolla olettamamme 250 miljoonan euron sijasta, hallituksen tavoitteesta onkin plakkarissa vain 10 prosenttia. Sarkaa on siis hallituksella vielä aika lailla kynnettävänä.