Onko työn verotuksella väliä?
Suomalaiset sekä rakastavat että vihaavat veroja. Olemme iloisia veronmaksajia, mutta verot herättävät myös vahvoja negatiivisia tunteita. Perintö- ja autovero ovat usein vihatuimpia veroja ja samaan sarjaan pääsee tulovero, jos joutuu maksamaan mätkyjä. Hämmästyttävää kyllä, työn verotuksen kohtuuttomaan tasoon ei kiinnitetä juurikaan huomiota, vaikka verotuksen parissa työskentelevät pitävät sen kireyttä yhtenä Suomen veropolitikan pahimmista ongelmista.
Mistä tämä johtuu? Verotus pykäläviidakkoineen ei ole helppo aihepiiri. Marginaalivero on jo sanana vaikeasti lähestyttävä. Lisäksi työn verotus on niin automaattista, että se tapahtuu huomaamatta. Tietoisuus veroista ei pääse karttumaan, jos se rajoittuu uuden verokortin tilaamiseen ja matkakulujen ilmoittamiseen kerran-pari vuodessa. Jos sen sijaan verot pitäisi maksaa ensin tilille kilahtaneesta bruttopalkasta kuukausittain, verotuksen kireys konkretisoituisi ihan toisella tavalla.
Vaalien alla on hyvä muistaa pari faktaa. Ensinnäkin Veronmaksajien palkkaverovertailu paljastaa, että kansainvälisessä vertailussa Suomessa palkan verotus on erittäin ankaraa ja on suhteessa vertailumaihin sitä kireämpää, mitä suuremmat palkansaajan tulot ovat. Toiseksi, jo tällä hetkellä Suomi tasaa verotuksella ja tulonsiirroilla eniten tuloeroja kaikista OECD-maista. Ja kolmanneksi, marginaalivero koskee meitä kaikkia ja Suomessa työn verotuksen taso on jo niin kestämätön, että se itse asiassa saattaa jo vähentää verotuloja. Mitä korkeampi on marginaalivero, sitä enemmän pitää myös työskennellä lisäeurojen eteen.
Ei ole mitään syytä kiristää yhdenkään palkansaajan verotusta, jos haluamme kannustaa ihmisiä tekemään töitä, kouluttautumaan, etenemään uralla ja ylipäätään työskentelemään Suomessa ja maksamaan veronsa tänne. Päinvastoin, aivan kaikille työntekijöille olisi hyvä jäädä vähän enemmän taskunpohjalle. Lisäksi prosenttiyksikön leikkaus veroissa vastaa ostovoimaltaan 3–4 prosentin palkankorotusta, kun inflaatiovaikutus huomioidaan.