Jouko Niinimäki, Oulun yliopisto: Yliopistojen rahoitus ohjaa niitä toimimaan menneisyyden kriteereillä

Vahvasti tulosindikaattoreihin ja menneeseen suorituskykyyn pohjautuva yliopistojen rahoitusmalli ei huomioi tulevaisuuden tarpeita. Oulun yliopiston rehtori ja EK:n hallituksen jäsen Jouko Niinimäki varoittaa, että yliopistot eivät pysty nykymallissa riittävästi reagoimaan yhteiskunnan tarpeisiin, esimerkiksi tekoälyosaamisen kysyntään tai koulutuksen digitalisaatioon.

Oulu 2012. Nokialla on aloitettu jätti-irtisanomiset. Yksin Oulussa 5000 ihmistä menettää työnsä.

Romahdus on isku myös Oulun yliopistolle. Sillä on pitkät perinteet langattomien verkkojen ja kännykkätekniikan tutkimuksessa. Niin pitkät, että oululaiset voivat tänäkin päivänä ylpeillä maailmassa käytettävän 2,3 miljardia puhelinta, joista löytyy Oulussa kehitettyä tekniikkaa.

Kelataan tähän päivään.

ICT-sektori työllistää nyt enemmän oululaisia kuin Nokian huippupäivinä. Romahduksesta alkoi soittorumba, jonka viesti maailmalle oli se, että Oulussa on nyt vapaana osaamista. Yritykset vastasivat soittoihin.

”Yli 30 kansainvälistä yritystä siirsi tuotekehitystoimintaa Ouluun, ja syntyi suuri määrä uusia kasvuyritysten ituja”, sanoo Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki.

”Osaaminen on tietoteollisuuden raaka-ainetta. Teollisuus keskittyy sinne, missä raaka-aine on.”

Oulun Kauppakamarin kesällä julkaiseman selvityksen mukaan Oulun seudulla olisi kolmen vuoden aikana uusia työpaikkoja 1800 ICT-osaajalle.

”Meidän pitäisi se osaajapohja pystyä kouluttamaan ketterästi tarpeeseen ja toisaalta tutkimuksella tukemaan sitä, että ympärille syntyvästä kasvuyritysten joukosta löytyy maailman huippuja”, Niinimäki sanoo.

Mutta miten tämä temppu tehdään? Niinimäen mukaan yliopistojen hyvin hitaasti reagoiva rahoitusmalli ja tutkintokatot jarruttavat vastaamista osaajien kysyntään ja rajoittavat mahdollisuuksia uusiin avauksiin. Tiukasti tulosindikaattoreihin perustuva malli ei anna yliopistoille mahdollisuutta kanavoida rahaa siihen tekemiseen, mihin lisäpanostusta tarvittaisiin.

Niinimäki mainitsee esimerkkinä tekoälyn. Maailma kohisee sen mahdollisuuksista. Yliopistojen rahoitus ei kuitenkaan perustu mahdollisuuksiin vaan menneisiin suorituskykymittareihin kuten tutkintomääriin, julkaisuihin, opiskelijavaihtoon.

”Tuloskorttien optimoinnin sijaan meidän pitäisi ennakoida tulevaisuutta ja tehdä asioita, jotka ovat sen kannalta oikeita. Toki suorituskyvyn vaatimus on ymmärrettävä, mutta se voidaan taata muutenkin kuin lähes täysin suoritteisiin perustuvalla rahoituksella”, Niinimäki sanoo.

Niinimäki toivoisi yliopistoille ennustettavaa ja tulevaisuuteen katsovaa rahoitusta. Niinimäen mukaan rahoituksesta olennaisesti isompi osa voitaisiin antaa perusrahoituksena ja loput sitten nykyisenkaltaisen tulosindikaattoreihin perustuvan rahoitusmallin tapaan. Perusrahoituksen isompi osuus mahdollistaisi yliopistojen nykyistä pidemmälle viedyn erikoistumisen.

”Nykyisinhän rahoitusmalli sanelee varsin tarkkaan sen, mitä yliopiston kannattaa tehdä”, Niinimäki sanoo.

Tekes-rahoituksen leikkaus kohtalokas virhe

Oulun yliopisto on monitieteellinen yliopisto, jossa voi opiskella niin ihmistieteitä, kauppatieteitä, lääketieteitä, tekniikkaa kuin luonnontieteitäkin. Uuden strategiansa myötä se haluaa keskittyä luomaan arvoa koko ympäröivälle yhteiskunnalle ratkomalla globaaleja haasteita osana kansainvälistä tiedeyhteisöä. Käytännössä strategia on merkinnyt muun muassa aktiivista uusien kumppanuuksien luomista. Yhteistyösuhteista vastaa niiden hoitamiseen palkattu vararehtori Arto Maaninen.

Toukokuussa yliopisto osti enemmistön Oulun ammattikorkeakoulusta. Kaupan taka-ajatuksena oli se, että Oulun ammattikorkeakoulun hyvän pienyritysrajapinnan kautta yliopistossa tehtävän tieteellisen tutkimuksen tuloksia saadaan valutettua myös pk-yritysten käyttöön.

”Ammattikorkeakoulun kautta saamme pk-yrityksistä syötteitä, jotka auttavat meitä tunnistamaan uusia suuntia, joihin perustutkimuksellakin voisi olla annettavaa. Yhteistyö luo mahdollisuuksia myös uudenlaisiin koulutuspolkuihin”, Niinimäki sanoo.

Oulun yliopiston kanssa toimii useita tutkimuslaitoksia. Kampuksilta löytyvät VTT:n, THL:n, TTL:n, Luken, SYKE:n ja Ilmatieteenlaitoksen yksiköt. Yliopisto jakaa tutkimuslaitosten kanssa professuureja siten, että kummatkin osapuolet, ja sitä kautta yhteiskunta, hyötyvät. Lisäksi yliopisto rahoittaa hankkeita, joissa yritysrajapinnassa toimivia soveltavan tutkimuksen tekijöitä ja perustutkimuksen tekijöitä saatetaan tekemään yhdessä.

Kaikkia osapuolia yliopiston uusi strategia ei ole miellyttänyt. Kalevan yleisönosastopalstalla on keskusteltu siitä, onko Oulun yliopistosta tulossa teknillinen yliopisto ihmistieteet unohtaen. Niinimäki sanoo, että kaikkia tieteenaloja kohdellaan tasapuolisesti ja toimijoita rohkaistaan tieteiden väliseen yhteistyöhön. Kritiikkiä hän pitää arvokkaana.

”Sen avulla opitaan ja parannetaan toimintaa. Muutos on kuitenkin aina joiltain pois ja joillekin lisää, tai ainakin niin pelätään tapahtuvan. On ihan ymmärrettävää, että ne, jotka ovat huolestuneita tulevaisuudestaan, ovat tyytymättömiä. Tyytymättömyys taas helposti kääntyy siihen, että katsotaan yliopiston hylänneen esimerkiksi tieteen ja opetuksen vapautta. Niin ei tietenkään ole, vaan perusarvoista pidetään tiukasti kiinni”, Niinimäki sanoo.

Oulussa rahaa on kanavoitunut esimerkiksi 6Genesis-hankkeelle, jossa tutkitaan seuraavan sukupolven 6G-tietoliikenneverkkoja. Hanke on toinen Suomen Akatemian lippulaivahankkeista. Kahdeksan vuoden hankkeen kokonaisbudjetti on noin 250 miljoonaa euroa. Mukana on 500 ammattilaista.

”Se on paljon näin kapealle tutkimusalueelle”, Niinimäki sanoo.

Mutta kyllä rahoitusleikkaukset korpeavat Niinimäkeäkin. Hän pitää Tekes-rahoituksen leikkaamista kohtalokkaana virheenä, jota kuluvan vuoden lisäykset eivät riitä paikkaamaan. Niinimäki katsoo, että alentunut rahoitus on vähentänyt korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä. Sen myötä vanhastaan luontainen projektikeskusteluyhteys yritysten ja yliopistojen välillä on huonontunut, mikä taas on vaikuttanut negatiivisesti myös opintopolkuihin.

”Kun opiskelija tekee väitöskirjan teollisuuden yhteishankkeessa, hän oppii hankkeen myötä tuntemaan yrityksen ansaintamalleja, ajattelutapoja ja henkilökuntaa. Kun hän aikoinaan valmistuu ja työllistyy yritykseen, hänen tilanteensa on ihan erilainen kuin sellaisella tohtorilla, joka ei ole väitöskirjansa aikana kohdannut työelämää. Näitä opintopolkuja Tekes-rahoituksen leikkaukset kurittavat”, Niinimäki sanoo.

Yliopistot Suomen asialle

Sivistystyönantajien edustajana EK:ssa istuva Niinimäki pitää koko Suomen kattavaa yliopistoverkkoa tärkeänä: sen avulla kaikkien nuorten potentiaali saadaan käyttöön. Hän muistuttaa, että suuri osa opiskelijoista haluaa jäädä lähelle kotiaan. Jos yliopistoverkkoa raivattaisiin, nuoret valitsisivat kenties alemman koulutusasteen.

”Koulutus on kuitenkin se, joka ruokkii paljolti koko hyvinvointiyhteiskuntaa. Ilman insinöörejä ei ole paperitehtaita, eikä ilman opettajia kouluja. Korkeakoulutuksen lisäksi tarvitaan yhtä lailla muitakin koulutusasteita, mutta näyttää siltä, että tulevaisuuden työelämässä korkeakoulutettujen tarve on lisääntymässä. Kysymys on siitä, kuinka Suomi saisi kansalaisensa opiskelemaan ja sen kautta työllistymään. Samalla lisätään vientiä ja vähennetään syrjäytymistä sekä huono-osaisuutta,” Niinimäki sanoo.

Toisaalta niillä nuorilla, jotka haluavat lähteä kauemmas kotoa itsenäistymään, pitäisi olla mahdollisuus opiskella Suomessa laadukkaasti. Esimerkiksi Oulun yliopiston opiskelijoista toiseksi suurin kaupunkiryhmä ovat pääkaupunkiseudulta kotoisin olevat. Vastavuoroisesti Oulusta menee nuoria opiskelemaan Helsingin yliopistoihin.

”Yliopistoverkon toimijoiden laadun heikentyminen johtaisi aivovuotoon ulkomaille,” Niinimäki uskoo.

Hän muistuttaa, että suomalaiset yliopistot menestyvät kansainvälisissä vertailuissa kaikki hyvin, vaikka parannettavaakin on. Tavoitteena voisi olla, että myös pk-seudun ulkopuolisia yliopistoja saataisiin 200 maailman parhaan joukkoon.

”Nyt ne ovat maailman 500 parhaan yliopiston joukossa. Mitä paremmin pärjäät, sen vahvemmaksi muodostuu kansainvälinen verkostokin”

Osaajia suomalaisille työmarkkinoille

Oulun yliopisto on ollut ennakkoluuloton solmiessaan uusia strategisia kumppanuuksia. Se on avannut koulutusohjelman Kiinaan yhdessä Nanjingin teknillisen yliopiston kanssa. Yhteistyön myötä kiinalaiset opiskelijat voivat suorittaa suomalais-kiinalaisen kandintutkinnon, ja hakeutua halutessaan maisteriopintoihin Suomeen. Niinimäki uskoo, että osa heistä tulee jatkamaan suomalaisilla työmarkkinoilla.

”On selvää, että meidän oma väkemme ei riitä täyttämään niitä tarpeita mitä meillä on. Korkeakoulusektorin pitäisi pystyä toimimaan yhä enemmän ulkomaisen työvoiman vetovoimatekijänä.”

Kyse on ennen kaikkea insinöörivetoisilla vientialoilla keskeisten luonnontieteiden ja matematiikan taitajien vähyydestä. Niinimäen mukaan Suomessa liian harvat nuoret valitsevat näitä aineita, minkä seurauksena koulutusohjelmiin on liian vähän tulijoita.

”Enemmän pitäisi puhua niistä konsteista, joilla koulutuksen kautta saataisiin kansainvälisiä osaajia Suomen työmarkkinoille. Nyt keskustelu pyörii sen ympärillä, kuinka paljon yliopistot saavat rahaa kouluttaessaan ulkomaille.”

Oulun yliopiston on tarkoitus käynnistää Nanjingin yliopiston kanssa lisää yhteisiä opinto-ohjelmia.

Tavoitteena on, että tulevaisuudessa opiskelijoiden vuosittainen sisäänotto voisi olla 400–500 oppilasta. Nanjingiin on nousemassa myös yliopistojen yhteinen yhteistyö- ja tutkimuskeskus.

Suomi huomenna -juttusarjassa esitellään EK:n hallituksen jäseniä 

Teksti: Merja Mähkä
Kuva: Marjo Koivumäki