Pakarinen bloggaa: Työperäinen maahanmuutto jäänyt taka-alalle työllisyyskeskustelussa
Ajankohtaisessa työllisyyskeskustelussa painopiste on ollut enemmän työvoimassa kuin työikäisen väestön kasvattamisessa. Suomessa työikäisen väestön vähentyessä katse on suunnattava maahanmuuttoon. Suomessa nettomaahanmuuton osuus suhteessa väestöön on ollut vaatimatonta verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan, bloggaa johtava ekonomisti Sami Pakarinen.
Suomessa nettomaahanmuutto oli vuonna 2018 yhteensä noin 12 000 henkeä (0,22 % väestöstä), Ruotsissa noin 86 000 (0,84 %) ja Saksassa noin 400 000 (0,48 %) (Kuvio 1).
Kuvio 1. Nettomaahanmuuton osuus väestöstä Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa vuosina 1988-2018.
Ruotsin talouden kasvusta puhuttaessa ei tule unohtaa nettomaahanmuuton vaikutusta. Ruotsissa 25–64 -vuotiaiden väestö kasvaa nykyennusteiden perusteella aina vuoteen 2050 asti, kun Suomessa on jo käännytty lasku-uralle. Vuonna 1997 Suomen ja Ruotsin suhteellinen nettomaahanmuutto oli samalla tasolla 0,07 %:ssa suhteessa koko väestöön. Mikäli Suomi olisi edennyt Ruotsin kehityksen mukaisesti nostaen nettomaahanmuuton osuutta, olisi taso Suomessa ollut viime vuonna lähes nelinkertainen toteutuneeseen eli noin 46 000 henkeä.
Jos Suomen nettomaahanmuutto olisi ollut suhteessa yhtä suurta kuin Ruotsissa vuodesta 1997 lähtien, Suomessa olisi tällä hetkellä jo noin 5,9 miljoonaa asukasta eli lähes 400 000 henkeä enemmän kuin nyt.
Olennainen kysymys kuuluu, mikä nettomaahanmuuton myötä kasvavan työikäisen väestön ja työvoiman kasvun vaikutus olisi julkiseen talouteen? Valtiovarainministeriö arvioi kevään 2019 taloudellisessa katsauksessaan, että nettomaahanmuuton kasvattaminen 15 000 hengestä vuodessa 22 500 henkeen pienentäisi kestävyysvajetta 0,5 %-yksikköä BKT:sta (VM 2019). Tässä oletuksena oli, että maahanmuutto olisi valtaosin työperäistä. Jos Suomi nostaisi nettomaahanmuuton Ruotsia vastaavalle tasolle, paranisi kestävyysvaje kaavamaisesti laskien arviolta 1,0-1,5 %-yksikköä BKT:sta. Suuruusluokkaa voi verrata esimerkiksi sote-palveluiden tuottavuuden kasvuun 0,5 %-yksiköllä, jonka vaikutus kestävyysvajeeseen olisi arvion mukaan -1,8 %-yksikköä.
Nettomaahanmuuton vaikutuksia julkiseen talouteen ja työmarkkinoihin tarkastellaan usein erikseen (Poutvaara 2019). Poutvaara toteaa, että viime aikoina on tehty myös tutkimusta, jossa nämä molemmat ovat huomioitu. Euroopan maihin perustuvan analyysin johtopäätöksenä todetaan, että maahanmuuton vaikutus on ollut julkisen talouden ja työmarkkinoiden kannalta positiivinen kaikissa tarkasteluun sopivissa maissa.
Suomessa työllisyysaste tulisi nostaa 75 %:iin ja ylikin. Paraikaa yritykset ilmoittavat työvoiman saatavuuden olevan keskeisin tuotannon ja myynnin kasvun este. Syntyvyys on painunut ennätysmatalalle ja työikäinen väestö vähenee jo. Tämä kehitys heijastuu varmasti osaltaan jo myös investointipäätöksiin. Tiedämme myös, että työn määrä taloudessa ei ole vakio, jolloin työn tarjonnan kasvattaminen lisää myös työn kysyntää.
Suomessa Ruotsin talouden kasvua usein ihmetellään. Taustalla on toki useita syitä, mutta työikäisen väestön suotuisa kehitys auttaa naapuriamme merkittävästi. Tässä pitkään jatkuneella Suomea suhteellisesti suuremmalla nettomaahanmuutolla on ollut iso vaikutus. Tästä herääkin kysymys, onko nykyisessä työllisyyskeskustelussa painopiste liiaksi nykyisen työvoiman ympärillä ja liian vähän työikäisen väestön kehityksessä? Tulisiko hallituksen pitää työikäisen väestön kasvattamista edistäviä toimenpiteitä, kuten työperäistä maahanmuuttoa, nykyistä pontevammin esillä?
Lähteet:
Valtionvarainministeriö (2019) Taloudellinen katsaus, kevät, 2019.