Saila Turtiainen bloggaa: Luonnoksia, vuotoja ja koepalloja TTIP-neuvottelupöydässä

TTIP-neuvottelut nousivat taas otsikoihin, kun Greenpeace julkaisi käsiinsä saamiaan dokumenttiluonnoksia. Mutta mitä tiedämme TTIP-neuvotteluiden todellisesta vaiheesta?

EK:n kauppapolitiikan asiantuntija Saila Turtiainen seuraa mm. vapaakauppaneuvotteluita.

Kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei Greenpeacelle vuodetuista papereista pysty tekemään siitä yksinkertaisesta syystä, että neuvottelut ovat kesken. Ne ovat pieni osa suuresta tekstiluonnosten massasta, josta on kovin pitkä matka lopullisiin sopimusteksteihin.

Neuvotteluiden end game vasta edessä

Isoimmat väännöt ovat muutoinkin vasta edessä. Pöytään lyödään puolin ja toisin tiukkoja vaatimuksia, mukaan lukien taktisia koepalloja. USA:n neuvottelutaktiikassa on perinteisesti korostunut ns. end game eli se haluaa jättää hyvin paljon isoja kysymyksiä ratkaistavaksi vasta neuvotteluiden loppuvaiheeseen.

TTIP:ssä tämä näkyy siten, että erityisesti kaikista vaikeimmista kysymyksistä, kuten julkisista hankinnoista, maataloudesta tai maantieteellisistä merkinnöistä, ei tässä vaiheessa voi vielä odottaa löytyneen molempia osapuolia tyydyttäviä kompromisseja.

USA ei ole virallisesti juurikaan kommentoinut EU:n uutta investointisuojamallia, mutta maan on oletettu suhtautuvan siihen skeptisesti. Tästä löytyy viitteitä myös vuodetuista papereista. Samalla on hyvä muistaa, että USA:ssa valta on vaihtumassa. Uusi presidentti ja hallinto saattavat suhtautua huomattavasti positiivisemmin EU:n toiveisiin uudistaa perinteistä investointisuojaan liittyvää välimiesmenettelyä. Liikkuvia osia on tällä hetkellä liikaa lopullisten johtopäätösten tekemiseen.

EU:n avoimuus on TTIP-neuvotteluiden osalta ollut ennennäkemätöntä, mutta USA ei ole ollut valmis samaan. Avoimuuden puutteet ovat valitettavasti hyödyttäneet eniten niitä tahoja, jotka vastustavat TTIP-sopimusta.

Uhkakuville ei ole perusteita

TTIP-debatti lyö nyt korkeita laineita ja välillä tunteet uhkaavat jyrätä alleen faktat ja lähdekritiikin. Mikä vahingollisinta, TTIP:in vanavedessä on kiirehditty teilaamaan koko ulkomaankauppaa ja kaupan vapauttamista. Tämä on suomalaisesta näkökulmasta erityisen kummallista: oma maamme on kirkkaimpia esimerkkejä siitä, kuinka pitkälle hyvinvointi ponnistaa vientimarkkinoilta.

Suomalainen ja eurooppalainen elinkeinoelämä näkevät TTIP-neuvotteluiden onnistuneen loppuunsaattamisen erittäin tärkeänä asiana. Kuitenkaan bisnes ei halua sopimusta hinnalla millä hyvänsä. Elinkeinoelämä ei kannattaisi sopimusta, jossa TTIP-keskustelun esiin nostamat uhkakuvat toteutuisivat.

Olennaista onkin muistaa neuvotteluiden lähtökohdat EU:n puolelta. Komissio on saanut jäsenmailta niin kutsutun mandaatin, joka määrittää sille kunnianhimoiset raamit ja tiukat reunaehdot, joiden puitteissa sen pitää USA:n kanssa päästä sopimukseen. Tämän valossa EU ei tule koskaan hyväksymään sille epäedullista sopimusta. Tästä pitävät huolta niin jäsenmaat kuin Euroopan parlamentti. Eurooppalaisten äänestäjien valitsema parlamentti pääseekin sanomaan sopimuksesta viimeisen sanan, kun neuvotteluiden lopputulos tulee parlamenttiin äänestykseen.