Sami Pakarinen: Aika on käännettävä puolellemme

Maailmalla turbulenssi on lisääntynyt eikä lähiaikoina liene ole odotettavissa tyyntyvää. Euroopassa ryhdytään panostamaan merkittävästi lisää puolustukseen Yhdysvaltojen kääntäessä katsettaan enemmän pois Euroopasta. Ukrainan vankkumaton tukeminen on entistä enemmän eurooppalaisten harteilla, mutta ilman kasvavaa taloutta ei Ukrainan tukemista eikä Euroopan puolustustakaan pystytä ajamaan riittävässä määrin ylös. Onneksi Euroopan suurvaltojen johtajien Merzin, Macronin sekä Starmerin välille on syntymässä hyvähenkinen kilpa-asetelma, joka hyödyttää koko Eurooppaa.

Mitä Suomen tulisi tässä tilanteessa tehdä? Kuten aina ennenkin, on hyvä keskittyä ainakin niihin tekijöihin, joihin voimme itse täysimääräisesti vaikuttaa. Ilman talouskasvua emme Suomessakaan pysty takaamaan riittäviä resursseja puolustuksen ylläpitoon. Viime syksynä Mario Draghi peräänkuulutti Euroopalta radikaalia muutosta ja ilman viivyttelyä. Kuinka moni Suomessa on vieläkään tiedostanut, että tuon muutoksen tarve koskee ennen kaikkea meitä Suomessa? Taloutemme on ollut heikoimmin suoriutuva koronakriisistä lähtien ja kolmen heikoimman joukossa, jos tarkasteluperiodin alkupisteeksi otetaan finanssikriisi.

Talouskasvua Suomi tarvitsee. Analyyseja Suomen taloutta vaivaavista ongelmista on viime vuosina saatu runsaasti. Aivan äskettäin taas yksi lisää. Viesti on sama. Erityisesti innovaatioiden vähyys ja heikko kehitys korkean tuottavuuden yksityisissä palveluissa selittävät, miksi olemme jääneet kehityksestä jälkeen, kun vertaamme Suomea Ruotsiin ja Tanskaan. Kansanomaisemmin sanottuna Ruotsista on syntynyt kaikkien suomalaistenkin kuluttajien tuntemia yrityksiä kuten musiikkipalveluita tarjoava Spotify sekä verkkomaksamisen Klarna. Meillä on Suomessa vastaavia tapauksia, mutta ne ovat usein ostettu pois suomalaisesta omistuksesta. Tästä seuraa ainakin kysymys, miksi näin? Väitän, että Ruotsi on onnistunut synnyttämään ja ennen kaikkea pitämään uudet teknologiayritykset paremman yksityisen, kotimaisen pääoman turvin. Näin ollen, tekemämme ansiokkaat analyysit Suomen taloutta vaivaavista rakenteellisista ongelmista eivät kuitenkaan tunnista riittävän hyvin konkreettisesti niitä toimenpiteitä, joita tarvitsemme taloutemme kasvuun saattamiseksi tehdä. Niin kauan, kun emme ratko yksityisen, kotimaisen pääoman ongelmaa, ratkomme väärää asiaa.

Miten saamme lisää yksityistä pääomaa?

Asiaa voi ajatella kahdesta näkökulmasta. Yksityinen, kotimainen pääoma tarjoaa kärsivällisempää ja pankkirahoitusta riskisempää rahoitusta kasvuyrityksille. Saamme hyvin kerättyä kasvuyritysten alkuvaiheen rahoitusta, mutta kasvun kiihtyessä kotimaisesta pääomasta alkaa syntyä enemmän pulaa verrattuna Ruotsiin. Tässä vaiheessa yrityksiä ostetaan helposti ulkomaille. Toiseksi, eikö talouden kasvun seurauksena nimenomaan lisäänny yksityinen, kotimainen pääoma? Emme saa Suomessa ajoiksi kestävää kasvua ilman yksityisen yrityssektorin kasvua. Tänä päivänä kasvu eli arvonlisäys syntyy sitä suurempana, mitä enemmän ratkaisut hyödyttävät ihmisiä. Mitä useammalle ihmisille innovaatiot tuottavat hyötyä, sitä enemmän se hyödyttää myös niiden innovaatioyritysten omistajia. Kaikki voittavat. Talous ei ole nollasummapeliä, eikä vastakkainasettelun lietsominen vie eteenpäin. On päästävä sen yli kuten Ruotsissa.

Suomen talous kasvoi Neuvostoliiton romahdettua markkinatalouden voimin Nokian vetämänä. Tästäkin kannattaa laittaa merkille kaksi asiaa. Ilman telemarkkinoiden avaamista Nokian nousu maailman arvokkaimmaksi yritykseksi ei olisi ollut mahdollista. Toiseksi, Nokiakin oltiin lähellä myydä Ericssonille 1990-luvun alkupuolella. Jokainen, joka pohtii nyt myytävien yritysten myymistä ulkomaille, voi pohtia, miltä Suomi näyttäisi, jos Nokia olisi mennyt ruotsalaisten käsiin ennen suurta nousua 1990-luvulla? Yritysten omistajat onneksi voivat ja saavat tehdä yritykselleen parhaimmaksi näkemiään ratkaisuja. Joskus myynti voi olla paras ratkaisu. Mutta on sääli, jos se tapahtuu siksi, että riittävästi kotimaista pääomaa ei ole ollut tarjolla.

Kun Suomessa puhutaan kasvukeinoista, on yllä olevien perustelujen nojalla niiden suhteen lähdettävä siitä, miten saamme tähän maahan lisää yksityistä, kotimaista pääomaa? Verotus on avainasemassa näissä kysymyksissä. Kun ratkomme verotukseen liittyvät esteet omistamisen, yrittäjyyden ja työnteon tieltä, ratkomme oikeaa asiaa. Ja kun ratkomme oikeaa asiaa, aika kääntyy puolellemme. Mitä pidempään teemme huonoja valintoja tai emme tee oikeita päätöksiä, aika käy meitä vastaan. Tämä on nähty viimeisen 17 vuoden talouskehityksen aikana. Oikeilla päätöksillä saamme kellon tikittämään puolestamme ja korkoa korolle -ilmiö kääntyy eduksemme.

Mallia talouteen Ruotsista

Mitä sitten pitää konkreettisesti tehdä? EK on esittänyt mittavan paketin verotoimia, joilla kasvu saadaan Suomessa liikkeelle. Ne tähtäävät juuri niihin kysymyksiin, joilla yksityinen pääoma saadaan liikkeelle. Myös ulkomainen. Yhteisövero 15 prosenttiin ja siihen kytketty kasvuun kannustava osinkoverouudistus. Ansiotulojen ylimpien marginaaliverojen laskeminen noin 50 prosenttiin sekä perintö- ja lahjaveron poistaminen. Näillä toimilla saadaan sysäys talouteen ja potentiaalisesti nostamme tuotantoamme myös pidemmällä aikavälillä. Tiedämme, että ehdotetuilla toimilla saadaan hyvin verotuloja myös takaisin, vaikka niissä tapahtuukin hetkellistä vähentymistä. Kasvun kiihtyminen tuo jo itsessään enemmän myös verotuloja. Sitä enemmän, mitä pidemmästä aikavälistä on kyse. Ylimenokausi tai niin sanottu siltarahoitus on järjesteltävissä niin, että julkisen talouden uskottavasta hoidosta ei tarvitse tinkiä. Talouden dynamiikkahan lähtee heti käyntiin, kun veronkevennysten voimaantulosta on olemassa uskottava aikataulu. On ehdottoman tärkeää, että velkasuhteen vakauttamisesta ja sen kääntämisestä lasku-uralle pidetään kiinni jatkossakin. Tämä vaatii tietysti lisää toimia seuraavaltakin hallitukselta.

Ilman kasvukeinoja emme saa nopeampaa kasvua, emmekä pysty panostamaan kasvaviin puolustusmenoihin riittävästi. Varman päälle emme voi pelata. Nyt on oltava rohkeutta tehdä Suomen kannalta välttämättömät päätökset kasvun vauhdittamiseksi. Tilanne ei myöskään ole niin heikko, kun kuvitellaan voisi. Draghi nosti viime syksyn raportissaan esiin kolme haastetta, jotka Eurooppa kohtaa. Innovaatioissa, energiassa sekä turvallisuudessa riittää parantamista. Suomi yhdessä Ruotsin kanssa on kaikissa näissä haasteissa lähtökohtaisesti EU:n kärkeä. Se, missä häviämme Ruotsille, on paremmassa kunnossa oleva talous. Sen kuntoon laittamalla voimme toimia esimerkkinä koko unionille ja vahvistaa parhaiten Eurooppaa. Ratkaisujen aika on nyt.

EK:n ehdotukset löytyvät Kasvun ReStart-raportista.