Sami Pakarinen: Historia rimmaa taas
Mark Twainin sanoin historia ei toista itseään, mutta se rimmaa. Yhdysvallat itsenäistyi 250 vuotta sitten ja silloisilla kehityskuluilla on silmiinpistäviä yhtymäkohtia nykypäivään.
Boston vuonna 1773. Itä-Intian kauppakomppanian laiva täynnä teetä on ankkuroitu Bostonin satamaan. Yhdysvaltain siirtokuntien ryhmä hyökkää yön pimeydessä laivaan ja upottavat laivan teelastin mereen. Isäntämaa Iso-Britannian kiristysote siirtokunnista on tiukentunut ja siirtokuntien edustajat nousevat verokapinaan Iso-Britanniaa vastaan. Siirtokunnat eivät halua maksaa veroja, joista he eivät koe täysimääräisesti hyötyvän. Verokapinan osittaisena seurauksena Yhdysvallat itsenäistyvät vuonna 1776. Saman vuoden lopussa Yhdysvaltain vanhin perustajaisä Benjamin Franklin suuntaa Ranskaan neuvottelemaan aseapua sodassa Iso-Britanniaa vastaan. Suostuttelu kestää kaksi vuotta, mutta apu löytyy. Yhdysvallat pitää itsenäisyytensä Ranskan tuella. Benjamin Franklin herättää osaltaan ajatuksen liberaalista demokratiasta ranskalaisten päähän ja muutamia vuosia myöhemmin tapahtuu Ranskan vallankumous. Vasta tästä alkaen alamme Suomessa usein kertomaan tarinaa nykymuotoisen demokratian alkupisteenä.
Herää liuta kysymyksiä. Olisiko meillä nykymuotoista demokratiaa ilman verokapinaa? Miksi emme Euroopassa puhu verotuksesta yhtä innokkaasti kuin Yhdysvalloissa? Miksi 250 vuoden takaiset tapahtumat näyttäytyvät tänäkin päivänä ajankohtaisina? Miksei Benjamin Franklinista puhuta Euroopassa tai Suomessa enemmän? Onneksi sentään Riku-Rukan almanakka on käännetty suomeksi.
Mark Twain totesi, että historia ei toista itseään, mutta se rimmaa. Kun katsoo tämänhetkistä tilannetta, on monta yhtymäkohtaa 250 vuoden takaisin tapahtumiin. Demokratian tilasta olemme huolissamme, sota on käynnissä, Yhdysvallat ja Ranska ovat voimakkaasti velkaantuneita ja trans-atlanttisia suhteita testataan. Kuohunnasta huolimatta ennenkin on selvitty. Niin tulee tapahtumaan tälläkin kertaa.
Talouden näkökulmasta kiinnostava kysymys on myös, minne Yhdysvaltojen innovaatiokyvykkyys olisi hävinnyt muutaman viime kuukauden aikana? Vastaavasti, kuinka paljon Euroopan innovaatiokyvykkyys on noussut muutaman viime kuukauden aikana? Toimintaympäristön turbulenttius on lähtenyt politiikasta, joten talouden perustavanlaatuisessa suorituskyvyssä ei ole tapahtunut vastaavia muutoksia. Virtaavatko pääomat ja ihmiset pitkässä juoksussa eri tavalla kuin nyt? Jos kyllä, niin minne? Miten Euroopan puolustuksen välttämätön ylösajo vaikuttaa talouden tuotantorakenteeseen pidemmällä aikavälillä ja sitä kautta potentiaaliseen talouskasvuun?