Sami Pakarinen: Historiallinen veroreformi toteutuu
Eduskunta hyväksyi 19.11.2025 lain, jonka perusteella ansiotulojen ylimmät marginaaliveroasteet eli lisäansioista maksettava vero rajataan jatkossa 52 prosenttiin. Päätös on historiallinen. Ylimpiä rajaveroasteita on ehdotettu laskettavaksi yli 30 vuotta.
Presidentti Martti Ahtisaaren nimittämä Pekkasen työryhmä ehdotti vuonna 1994 ylimpien marginaalien rajaamista 50 prosenttiin. Sittemmin tällä suosituslinjalla jatkoivat Arvelan (2002), Hetemäen (2010) ja Järvikareen (2017) työryhmät. Petteri Orpon hallitus päätti keväällä 2025, että ylimpiä marginaaleja lasketaan 52 prosenttiin vuoden 2026 alusta alkaen. Vuonna 2025 ylin taso marginaaliveroissa on ollut 59 prosenttia, joten ensi vuonna nähdään seitsemän prosenttiyksikön lasku.
Historiallinen verouudistus on merkittävä monella tapaa. Ensinnäkin työn teosta, uralla etenemisestä sekä kouluttautumisesta saa jatkossa paremman hyödyn kasvavien ansioiden muodossa. Tämä on Suomen talouskasvun kannalta erittäin myönteinen kehityskulku. Kevyempi ansiotuloverotus ei pelkästään lisää kannustimia työntekoon jo töissä olevilla vaan kannustaa myös kouluttautumaan. Suomessa hyväpalkkaisella työllä vaurastuminen nähdään selvästi epätodennäköisempänä vaihtoehtona kuin esimerkiksi lottoaminen (Danske Bankin kysely). Siksi on tärkeää, että verotus kannustaa jatkossa paremmin tavoittelemaan vaurastumista myös hyväpalkkaisen työn kautta.
Ylimpien marginaaliverojen keventäminen on perusteltua siksikin, että ansiotuloverotuksessa on suosittu viime vuosikymmeninä suhteellisesti eniten pieni- ja keskituloisia. Näin on myös ensi vuoden alusta voimaantuleva kevennys huomioon ottaen. Muutoksen myötä seuraamme myös Ruotsia, jossa ylimpiä marginaaleja on laskettu jo aiemmin.
Kasvun lisäksi ylimpien marginaaliverojen laskun vaikutus julkiseen talouteen on tärkeä. On perustellusti arvioitu, että ylimpien marginaaliverojen laskemisen itserahoitusaste on 100 prosenttia. Kevennys tuottaa siis julkiseen talouteen yhtä paljon veroeuroja takaisin, eli tämän poliittisen päätöksen tekeminen ei maksa julkiselle taloudelle pitkällä aikavälillä mitään.
Uusin taloustieteellinen tutkimustieto viittaa jopa selvästi totuttua korkeampiin vaikutuksiin työn lisääntymisessä, kun ansiotuloverojen marginaaliveroja lasketaan. Näin ollen voi myös hyvin lähteä ajatuksesta, että ylimpien marginaalien laskeminen itse asiassa vahvistaa julkista taloutta itserahoitusasteen noustessa yli 100 prosentin. Samalla taloustiede antaa vankkaa perustetta ja rohkaisua laskea ylimpiä marginaaleja edelleen alaspäin 52 prosentin tasolta. On terveellä järjellä ajateltuna jo oikeudenmukaistakin, että itse tienatuista lisäansioista saa itse suuremman osuuden kuin verokarhu.
Historiallisesta verouudistuksesta hyötyy myös taloustieteellinen tutkimus. Näin saadaan uudenlainen tutkimusasetelma, jolloin muutoksen vaikutuksia voidaan tulevina vuosina tutkia. Kun nyt tehdään tämä yli 30 vuotta peräänkuulutettu muutos verotukseen, syntyy samalla riittävän iso ja rakenteellinen ero aiempaan verotukseen. Suomen talouden suorituskyvyn parantaminen edellyttää samaa rohkeutta kannustimien uudistamiseen laajalla rintamalla jatkossakin.