Lauri Lehmusoja: Kasvua osinkoveroremontilla
Osinkoverojärjestelmä on nykyisellään erittäin monimutkainen ja syrjii aineettoman pääoman varaan rakentuvia yrityksiä. Puoliväliriihessä päätetty palkkaveron kevennys tervehdyttää verojärjestelmää vähentämällä pääoma- ja ansiotuloverotuksen välistä jännitettä. Muutos mahdollistaa osinkoverojärjestelmän ennakkoluulottoman yksinkertaistamisen talouskasvua tukevalla ja osinkoverotuoton turvaavalla tavalla. On aika luopua osingon verottamisesta ansiotulona.
Yritysten arvo muodostuu yhä enemmän aineettomasta pääomasta. Maailman suurimpien yritysten listalla vain jokin yksittäinen öljy-yhtiö edustaa enää perinteistä pääomaa. Yritysten kruununjalokiviä ovat koneiden, tehtaiden ja kiinteistöjen sijaan brändit ja patentit.
Tämä kehitys vaatii uudistumista myös verojärjestelmältä, jotta aineettomaan omaisuuteen kannattaa investoida myös Suomessa.
Nykyinen osinkoverojärjestelmä suosii aineellista pääomaa. Listaamattoman yhtiön jakaman osingon verotus on linkitetty yrityksen nettovaroihin, joihin aineettomia investointeja ei aina lueta. Mitä enemmän nettovaroja yhtiössä on, sitä suurempi osinko on mahdollista jakaa kevyemmin verotettavana pääomatulona.
Osinkoverojärjestelmä on myös hyvin monimutkainen. Osingon todellinen kokonaisverorasitus vaihtelee rajusti noin 26 – 52 %:n välillä yhtiön tunnusluvuista ja osingon määrästä riippuen – korkeimmillaan verorasitus on, jos osinko verotetaan ansiotulona.
Suomen hallitus päätti kevään 2025 puoliväliriihessä alentaa ylimpiä marginaaliveroja nykyiseltä noin 60 prosentin tasolta 52 prosenttiin ja yhteisöveroa 20:stä 18 prosenttiin. Marginaaliveron kevennys on erinomainen, verojärjestelmää tervehdyttävä rakenteellinen korjaus. Veronkevennykset myös osaltaan mahdollistavat osinkoverotuksen ennakkoluulottoman uudistamisen. Kun jyrkkä ero pääomatuloverotuksen ja ansiotuloverotuksen välillä lieventyy, ei osinkojen verottamiselle kireämmin ansiotulona ole enää entisenlaisia perusteita.
EK ehdotti helmikuussa 2025 osinkoverotusta radikaalisti yksinkertaistavaa kokonaisuudistusta, jossa osinkoa verotettaisiin aina pääomatulona. Uudistuksessa luovuttaisiin ansiotulo-osingosta ja lukuisista muistakin osinkoverosäännöistä, ja siirryttäisiin osingon yhtenäiseen verotukseen. Osingon kokonaisverorasitus yhteisövero huomioon ottaen olisi uudessa järjestelmässä noin 32 %.[1] Ehdotettu uudistus olisi pitkä askel kohti selkeämpää verojärjestelmää.
Yhdessä yhteisöveron keventämisen kanssa neutraali ja suoraviivainen osinkoverojärjestelmä tukisi kasvua, sillä se ei vääristäisi taloudellisia päätöksiä tai lukitsisi pääomia tietyn yhtiön taseeseen. Kun pääoma pääsee kohdentumaan tehokkaammin, sitä ohjautuu nykyistä paremmin myös korkeamman riskin (ja tuotto-odotuksen) kohteisiin, jotka ovat talouskasvun kannalta keskeisiä.
Jyrkkien veroportaiden poistuessa yritykset voisivat vapaammin päättää jaettavan osingon määrästä, jolloin osinkoja jaettaisiin todennäköisesti nykyistä enemmän. Uudistus parantaisi verojärjestelmän ennakoitavuutta ja madaltaisi listautumiskynnystä.
Veronsaajan näkökulmasta muutos ja sen myötä todennäköisesti kasvavat osingot vahvistaisivat osinkoveropohjaa, mikä turvaisi osinkoverotuksen tuottoa.
Suomi tarvitsee kunnianhimoisen veroreformin. Yhteisöveron keventämiseen kannattaa yhdistää pääomat liikkeelle sysäävä ja siten kasvua käyntiin potkiva osinkoverouudistus.
[1] Osinkoverotus kevenisi merkittävästi verrattuna nykyiseen ansiotulo-osinkoon ja 85 %:sti pääomatulona verotettavaan osinkoon, mutta kiristyisi maltillisesti verrattuna nykyiseen huojennettuun 25 %:sti pääomatulona verotettavaan osinkoon. 32 %:n kokonaisverorasitus on laskettu oletuksella, että yhtiö jakaa koko nettotuloksensa osinkona. Yhteisöveron kevennys huomioon ottaen kokonaisverorasitus pysyisi kuitenkin suunnilleen nykyisen huojennetun osingon verorasituksen tasolla, jos yhtiön tuloksesta jätetään yhtiöön noin puolet ja jaetaan toinen puolikas osinkona.