Sekametelisoppaa vai sopimista?
Viime viikkojen työmarkkinakeskustelu vaikuttaa varmasti monen tarkkailijan mielestä sekametelisopalta – huuto on kovaa ja vastakkainasettelu voimakasta, mutta mistä oikein tuulee?
Oikeasti tällä kierroksella sekoittuvat normaali liittokierros, pyrkimys rakennemuutoksiin metsäteollisuudessa ja vanhat kalavelat. Aloitetaan viimeisestä.
EK uudisti sääntönsä vuonna 2014 ja päätös tuli voimaan seuraavana vuonna. Päätöksen mukaan vetäydyimme keskitetyistä palkkaratkaisuista ja vastuu siirtyi EK:n jäsenliitoille. Metsäteollisuus meni muutama vuosi sitten vielä pidemmälle irtautuessaan yleissitovista työehtosopimuksista kokonaan hakiessaan yritys- ja tuotekohtaista joustavuutta. Teknologiateollisuus jatkaa pääosin valtakunnallisten tessien tekemistä, vaikka jotkut sen jäsenyrityksistä tavoittelevatkin yrityskohtaisuuden lisäämistä.
Nämä muutokset ovat isoja. Keskitetyt, pisimmälle vietynä tupot, ovat kerta kaikkiaan taakse jäänyttä elämää. Tie kohti yrityskohtaisuutta menee tavalla tai toisella eteenpäin askel askeleelta. Muutos vie valtaa pois järjestöiltä yrityksille, jossa johto ja työntekijät yhdessä päättävät enenevästi palkoista, työajoista ja muista keskeisistä työehdoista. Kysymys on yritysten kilpailukyvystä ja siten työllisyyden parantamisesta, mutta myös vallasta.
Ei voi välttyä ajatukselta, että palkansaajien kova retoriikka ja lakkohalut kumpuavat tästä muutoksesta. Ay-liike ei ole vielä realisoinut tulevaa muutosta ja omaa rooliaan siinä. Nyt käynnissä oleva liittokierros tarjoaa valitettavasti mahdollisuuden koviin toimiin ja yritykseen kääntää laskeva jäsenkehitys. Salaisuus ei ole, että perinteisten palkansaajajärjestöjen jäsenkato on rajua. Muutos ravistelee tässäkin mielessä.
Metsäteollisuuden yritykset perustelevat tarvettaan yritys- ja tuotekohtaiseen sopimiseen sillä, että sen tuotteet eroavat kilpailukyvyssä toisistaan voimakkaasti – jotkut tuotteet menevät hyvin kaupaksi, kun toisilla taas hintakilpailu on kovaa. Siksi samat ehdot kaikille eivät sovi.
Palkansaajat ja erityisesti ay-liike kokee, että sen peruskiven, yleissitovuuden, murtaminen metsäteollisuudessa vie sopimista pois ay-liikkeen valtapiiristä. Siksi nyt erityisesti UPM:n neuvottelu on sille hyvin periaatteellinen.
Samaan aikaan kun metsäteollisuus neuvottelee uusia yrityskohtaisia sopimuksiaan, käydään myös perinteisempiä liittojen välisiä neuvotteluja. Niissä haetaan jatkoa kahdelle ihan kohtuullisesti menneelle liittokierrokselle. EK:n liitot ovat yhdessä sitoutuneet vientivetoiseen palkkamalliin, jossa lähinnä Teknologiateollisuus ja Kemianteollisuus ratkaisuillaan muodostavat kierroksen katon, jota ei seuraavissa neuvotteluissa ylitetä. Ison edistysaskeleen otti eilen Teknologiateollisuus, joka pääsi ratkaisuun ylempien toimihenkilöiden kanssa. Siinä on esimerkkiä eteenpäin.
Teknologiateollisuuden neuvotteluun ei sisälly ylimääräistä dramatiikkaa, vaikka lakkovaroituksista niin voisi päätellä. Kysymys on ihan normaalista neuvottelusta, toki kohtuullisen vaativasta sellaisesta.
Sopimisen pitäisi olla kaikkien tavoitteena. Siihen osapuolia tulee nyt voimakkaasti kannustaa ja vielä toiveella, ettei lakkoilu lähde käsistä.
Ei ole ihme, että satunnaisesta tarkkailijasta työmarkkinakierros vaikuttaa sekavalta ja riitaisalta. Tähän antaa syyn myös esimerkiksi yhtä yritystä koskeva AKT:n saartopäätös ja siihen liittyvä oikeuskäsittely. Siinä ei sellaisenaan ole mitään erikoista. Kaikissa sopimustavoissa, oli sitten kysymys keskitetystä, liittokohtaisesta tai yrityskohtaisesta, ovat väännöt olleet kovia viime vuosina. Lakoilla on uhkailtu ja niitä on toteutettu. Valitettavasti.
Sopimisen pitäisi olla kaikkien tavoitteena. Siihen osapuolia tulee nyt voimakkaasti kannustaa ja vielä toiveella, ettei lakkoilu lähde käsistä. Lakot ovat viimeinen asia, jota maamme kaipaa. Pelissä on paljon. Panoksena on maamme toipuminen koronavelasta ja se edellyttää entistä vahvempaa yksityistä sektoria. Vain kasvu maksaa velan ja sitä ei riitelemällä saa tyriä. Meidän vastustajamme ovat maamme rajojen ulkopuolella.
Uuden vuoden käynnistyessä on vielä erikseen syytä toivoa, että maan hallitus malttaa pysyä poissa kierrokselta, vaikka halua politisoida kierros olisikin. Siitä ei syntyisi kuin sutta ja sekundaa.