Simo Pinomaa bloggaa: Tukityöllistämisellä ei pitkälle pötkitä
Tuoreet suhdanneindikaattorit osoittavat, että aikaikkuna työllisyyspuskurin rakentamiseen on umpeutumassa. Korkealle jämähtänyttä työttömyyttä on vaikea alentaa ilman työmarkkinauudistuksia.
Teollisuuden luottamus on heikentynyt jo helmikuusta alkaen heijastaen alan huolta mm. kauppasodan laajentumisesta. Kesäkuussa luottamus painui selvästi miinukselle. Kuluttajien luottamus on niin ikään alentunut useamman kuukauden. Erityisen pitkä miinus tuli kesäkuussa kuluttajien arviolle koko maan tilanteesta.
Työllisyys on jatkanut kohentumistaan, mutta edellisiä kuukausia selvästi hitaammin. Uudet työlliset ovat suurelta osin osa-aikaisia. Kokoaikaisten palkansaajien määrä itseasiassa väheni. Huolestuttavinta on kuitenkin, että avointen työpaikkojen valtava lisäys ei ole pitkään aikaan alentanut työttömyyttä.
Yhteensopivuusongelma pahenee
Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan työttömien työnhakijoiden kausi- ja satunnaisvaihtelusta puhdistettu määrä ei ole käytännöllisesti laskenut viime vuoden marraskuusta. Se on itsepintaisesti pysytellyt noin 240 000:ssa, vaikka avoimia työpaikkoja on työvoimatoimistoissa ennätysmäärä. Niitä oli työvoimatoimistoissa auki toukokuun lopulla noin 60 000, eikä läheskään kaikkia työpaikkoja edes ilmoiteta työvoimatoimistoihin.
Avointen työpaikkojen valtava määrä ja työttömyyden jämähtäminen korkealle osoittaa, että Suomi on lähellä rakennetyöttömyyttä, jonka alle on vaikea päästä ilman työmarkkinauudistuksia. Tämä kiistatta vaikeuttaa hallituksen tavoitetta nostaa työllisyysastetta.
Itseasiassa työttömien työnhakijoiden määrä nousi toukokuun lopulla runsaalla tuhannella, vaikka avointen työpaikkojen määrä edelleen lisääntyi. Työmarkkinoiden yhteensopivuusongelma pahenee (katso oheinen kuva).
Tarjontaan vaikuttavat toimet kärkeen
Tässä tilanteessa olisi suuri virhe, mikäli hallitus parantaa työllisyyttä pelkästään työvoiman kysyntää lisäävillä toimilla, kuten tukityöllistämisellä. Toimenpiteiden kärkeen tulisi nostaa rakennetyöttömyyden pienentäminen ja työvoiman tarjonnan kasvattaminen.
Tällaisia uudistuksia ovat esimerkiksi työsuhdeturvasääntelyn keventäminen, työttömyysetuuksien tason ja keston tiukentaminen, työttömien työnhakuvelvoitteiden lisääminen, aktiivisen työvoima- ja maahanmuuttopolitiikan lisääminen ja ansiotulojen verotuksen (tai verokiilan) keventäminen sekä perhevapaauudistus.