Sotu-komitean esitykset jäivät yleiselle tasolle

Sotu-komitea ei onnistunut tekemään konkreettisia esityksiä sosiaaliturvan uudistamiseksi. Epäonnistuminen johtuu osin ulkoisista syistä ja osin komitean omasta työskentelytavasta.

Korona esti kokoustyöskentelyn lähes kokonaan keväällä 2020. Sitä ennen oli kuitenkin hukattu jo 9 kuukautta. En ymmärrä, miksi komitea asetettiin vasta maaliskuussa 2020, vaikka hallitus oli aloittanut jo kesäkuussa 2019. Aikoinaan sosiaaliturvaa vaalikaudella 2007–2011 uudistanut Sata-komitea asetettiin ripeästi hallituksen muodostamisen jälkeen kesäkuussa 2007.

Ansiokkainta komitean työssä ja se väliraportissa on kattava maamme sosiaaliturvan ja sen haasteiden läpikäynti. Toisaalta samankaltainen läpikäynti tehtiin jo edellisellä vaalikaudella, jolloin toteutettiin sosiaaliturvan uudistusta kartoittava parlamentaarinen Toimi-hanke. Olisi luullut, että sen työn pohjalta olisi nyt voitu jatkaa sotu-komiteassa ja siirtyä kohti konkretiaa ja uudistusesityksiä.

Jostain syystä näin ei tehty. En todellakaan ymmärrä miksi.

Komitean pyrkimys yksimielisyyteen sosiaaliturvan uudistamisen suhteen oli kaunis, mutta elämälle vieras ajatus. Pyrkimys löytää yksimielisyys kaikkien eduskuntapuolueiden kesken on mahdollista komiteamietinnössä, kunhan vain teksti kirjoitetaan tarpeeksi yleiselle tasolle. Sosiaaliturvan lainsäädäntöä ei voi näin kirjoittaa. Lakien on oltava niin konkreettisia, että lainsäätäjä ja lainsoveltaja ymmärtävät, mitä uudistuksella tarkoitetaan.

Seuraavalla vaalikaudella on päästävä jo itse uudistustyöhön. Tämä voi onnistua vain, jos pyrkimyksestä yksimielisyyteen luovutaan. Selvää on, että uudistukset edellyttävät kompromisseja, jotta niiden taakse saadaan riittävä enemmistö.

Suomi on suurten haasteiden edessä. Julkisen talouden jatkuva velkaantuminen edellyttää välittömiä toimia. Ikärakenteemme heikkeneminen syntyvyyden jatkuvan laskun myötä haastaa hyvinvointipalvelujen ja tulonsiirtojen rahoituksen. Näiden syiden vuoksi sosiaaliturvaa on uudistettava siten, että kannustinloukkuja puretaan. Työnteon on oltava kannattavampaa kuin tukien varassa oleminen.

Vajaa vuosi sitten julkaistun ETLA:n selvityksen mukaan työttömyysloukussa on 136 500 suomalaista ja tuloloukussa yli puoli miljoonaa suomalaista. Näiden loukkujen purkaminen edellyttää mm. työttömyysturvan porrastamista, todellista omavastuuta asumisen tukiin sekä työtulojen osalta lievempää leikkuria asumistuessa.

Seuraavalla vaalikaudella toteutettavalle sosiaaliturvauudistukselle on asetettava kunnianhimoinen työllisyystavoite sekä julkisen talouden vahvistumista koskeva tavoite. Keinot on mitoitettava siten, että tavoitteet voidaan saavuttaa.