Suomi tarvitsee työlinjan
Suomi velkaantuu ja työikäinen väestö jatkaa vähenemistään. Tämän seurauksena entistä suuremmat velkalastit ovat entistä harvempien kannateltavina. Siksi on tärkeää saada entistä suurempi osuus työikäisestä väestöstä töihin.
Suomen julkiset menot suhteessa BKT:een ovat maailman korkeimpien joukossa. Kun menotaso on korkea, on perusteltua kysyä, kuka menot rahoittavat ja kenelle? Kuinka moni suomalainen tulee toimeen ilman yhteiskunnan tukia? Kuinka moni suomalainen rahoittaa oman hyvinvointinsa?
Teimme tarkastelun, jossa Suomen väestö on jaettu yhteiskuntaa kannatteleviin ja kannateltaviin. Tarkastelun johtopäätös on puhutteleva. Vähemmistö (34 %) rahoittaa työtä ahertamalla enemmistön (57 %) etuudet ja palvelut. Lisäksi joka kymmenes (9 %) suomalainen on omavarainen eli sellainen, joka rahoittaa työllään oman hyvinvointinsa, mutta yhteiseen kassaan tuloista jää häviävän pieni osa.
Käytännössä kolmasosa väestöstä kustantaa ne palvelut ja etuudet, joiden varaan hyvinvointiyhteiskunta rakentuu. On pakko kysyä, onko tämä terveen hyvinvointiyhteiskunnan rakenne?
Kansalaisten mukaan ei ole. Elinkeinoelämän valtuuskunnan toteuttaman kyselyn mukaan 61 prosenttia kansasta ajattelee, että Suomi elää nykyisin liikaa velaksi ja joutuu sen seurauksena vielä suurten ongelmien eteen. Enemmistö kansasta odottaa, että eduskuntavaalien jälkeinen hallitus tarttuu julkisen talouden tasapainottamiseen rivakasti.
Epäterve huoltosuhde on ollut vuosikymmeniä tiedossa ja johtopäätös selvä: yhteiskuntaa kannattelevaa työvoimaa tarvitaan lisää. Harvassa ovat kuitenkin ne 2000-luvun päätökset, jotka ovat merkittävästi työvoimaa lisänneet. On kysyttävä, mitä on odotettavissa, jos päätöksentekomme toimii yhtä viivytellen ilmastonmuutoksen, nuorten koulutuksen tai lasten fyysisen kunnon suhteen?
Suomi on ollut kansainvälinen menestystarina. Pienen, syrjäisen maan nousu kokoaan suuremmaksi on ollut historiallista. Suomi on selvinnyt maailmanhistorian murroskohdista verrattain hyvin, vaikka välillä tilanne on ollut täpärällä. Nyt olemme keskellä historiallista murroskohtaa. Työikäisen väestön määrä on kääntynyt ensimmäistä kertaa Suomen historiassa laskuun. Tämä tulee väistämättä johtamaan siihen, että yhteiskunnan kannattelijoita on vähemmän mikäli muutoksia ei tapahdu.
Suomi tarvitsee työlinjan.
Tanskassa ja Ruotsissa sosiaalidemokraattiset pääministerit vaativat vastikään kaikkia kynnelle kykeneviä töihin. Miksei samaa vaatimusta voisi tehdä myös meillä Suomessa, jossa julkisen talouden tilanne on selvästi tukalampi kuin Ruotsissa ja Tanskassa? Emme kai oleta, että toiveajattelu ja odottelu hoitavat tilannetta yhtään paremmaksi?
Työlinja tarkoittaa kaikkien kivien kääntämistä. Kun työ ja tekijä eivät kohtaa, on työn sääntelyä parannettava. Kun työvoimapula iskee, on maahanmuuttoa lisättävä ja myös työuria pidennettävä. Työlinja tarkoittaa kannustinloukkujen purkamista, parempaa työrauhaa, enemmän paikallista sopimista. Toimivan demokratian edellytys on toimiva markkinatalous – meidän on luotava lisää tilaa reilulle kilpailulle, joka vauhdittaa myös kasvua ja tekee tilaa yrittäjyydelle.
Työn eetoksen ja arvostuksen tulee palata suomalaisen yhteiskunnan ytimeen. Eivät laadukas koulutus, infrastruktuuri ja ikäihmisten palvelut itsestään synny. Ne syntyvät työn kautta.
Kirjoittajat:
Sami Pakarinen, johtaja, EK
Jussi Pyykkönen, konsultti, PTCS Oy