Tahto verotulojen kansainväliseen uudelleenjakoon on kova

Vuosittainen IFA-kongressi kokosi viime viikolla yhteen verotuksen ammattilaisia ympäri maailman. Yksi kuumimmista aiheista oli digivero-lempinimelläkin tunnettu, OECD:n kansainvälisen verojärjestelmän uudistushanke. Digivero on kuitenkin tässä tapauksessa harhaanjohtava. Kyseisen hankkeen vaikutukset tulevat koskemaan laajasti kansainvälistä liiketoimintaa harjoittavia yrityksiä yli toimialarajojen, kirjoittaa EK:n verojohtaja Anita Isomaa-Myllymäki.

OECD-hanke ei keskity minkään erillisen digiveron luomiseen, vaan valtioiden verotulojen osittaiseen uudelleenjakoon ja kansainvälisen verojärjestelmän perusperiaatteiden muuttamiseen.

OECD:n tarkoituksena ei mitä ilmeisemmin sentään ole pistää kaikkia olemassa olevia sääntöjä uusiksi ja luopua esimerkiksi markkinaehtoperiaatteen soveltamisesta. Päämäärä on jakaa osa yrityksen niin sanotun rutiinituoton ylittävän tuoton verotusoikeudesta valtioille, joissa yrityksen markkinat ja sen asiakkaat sijaitsevat. Palvelun tai tavaran myyntivaltiolle syntyisi verotusoikeus yrityksen tuloon monissa tilanteissa, joissa tällaista oikeutta ei nykyisin ole. Koska verotulojen jakaminen perustuisi myyntien tai käyttäjien määrään, periaatteet suosisivat jatkossa enemmän väkirikkaita valtioita, joissa kotimarkkinat ja tuonti ovat suuria ja esimerkiksi digipalveluiden käyttäjät sijaitsevat.

Tällaiseen hankkeeseen liittyy luonnollisesti suuria riskejä sekä vientivetoisen, pienen Suomen että koko Euroopan verotulojen kannalta. Myös yritysten hallinnollinen taakka ja veroriidat uhkaavat kasvaa räjähdysmäisesti.

IFA-kongressin anti aihepiiristä voidaan tiivistää kolmeen kokonaisuuteen.

Ensinnäkin, moni keskustelija katsoo, että realistisena vaihtoehtona muutokselle ei ole nykyisen järjestelmän säilyttäminen. Tähän mennessä digivero on ollut keskustelun kohteena 24 valtiossa, ja osa näistä valtioista on jo ottanut käyttöön kansallisen digiveron. Yksipuoliset toimet ovat uhka sekä kansainvälisen verotuksen järjestelmälle että vielä suuremmassa mittakaavassa kansainväliselle kaupalle, kuten Yhdysvaltojen vahva reaktio Ranskan digiveroon osoitti. Sen vuoksi OECD-tason ratkaisu ja yksipuolisten toimien kumoaminen olisi toivottavaa. Verotuksen ei tule luoda esteitä kansainväliselle kaupalle ja markkinoille pääsemiseen.

Toiseksi, uuden kerroksen luominen olemassa olevan sääntelyn päälle ja verotusoikeuden syntyminen jatkossa yhä useampaan valtioon tietää lisääntyviä veroriitoja ja tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Yritysten näkökulmasta on selvää, että hankkeen etenemisen edellytyksenä tulee olla ehdottoman toimiva riidanratkaisumekanismi. Oikeusvarmuus ja järjestelmän toimivuus ovat seikkoja, jotka ovat kansainväliselle liiketoiminnalle välttämättömiä.

Kolmanneksi, verotusoikeus kuuluu nykyisen (ja varmasti tulevankin) pääsäännön mukaan valtioihin, joissa yritys tosiasiassa harjoittaa toimintojaan, ja vain rajoitetussa määrin esimerkiksi asiakkaiden asuinvaltioille. Myös pääkonttori- ja tuotekehitystoiminnot ovat erittäin tärkeä osa yrityksen toimintaa ja arvonmuodostusta. Lisäksi se, mikä ylipäätään on kuluttajan tai käyttäjän luoma arvo, vaihtelee suuresti eri toimialoilla. Verotulojen jaon siis ei tule jatkossakaan perustua sellaisiin yksinkertaistuksiin, jotka eivät vastaa yritysten todellista arvonmuodostusta.

• OECD:n talouden digitalisoitumisen haasteisiin keskittyvä kansainvälisen verotuksen uudistushanke koskee laajasti kansainvälisesti toimivia yrityksiä. Lisätietoja OECD:sta.
• Seuraava konsultaatiopaperi on tulossa kommenteille 17.10.2019
• Hankkeen loppuraportti julkaistaan vuoden 2020 aikana

Viikon graafi: Suomen yhteisöveron tuotto on lähellä EU-keskiarvoa