Digi vie, verotus vikisee

Euroopan on saatava osansa yhdysvaltalaisten IT-jättien voitoista, tuntuu ajattelevan moni EU:ssa. Aggressiivisesta verosuunnittelusta syytettyjen yhdysvaltalaisyritysten tuottoisa toiminta ja pienet verot Euroopassa ovat ravistelleet monen jäsenvaltion sietokykyä. USA:n toimettomuus asiassa on saanut EU:n liikkeelle. Mistä asiassa on kyse? Millainen ratkaisu tilanteeseen olisi löydettävissä?

Verotuksen säännöt luotu erilaiseen maailmaan

Kansainvälisen verotuksen säännöt juontavat vuosikymmenten taakse. Valtioiden välisiin verosopimuksiin pohjautuvan järjestelmän lähtökohtana on fyysisen läsnäolo markkinoilla. Ajatovat kuitenkin muuttuneet eikä digitaalisessa maailmassa ja alustataloudessa enää vaadita fyysistä läsnäoloa.

Palvelut ja tavarat tilataan verkosta, erilaisilla alustoilla palveluja voi tarjota lähes kuka tahansa. Serveri ja data sijaitsevat yhdessä valtiossa, pääkonttori toisessa ja samaan aikaan markkina-alueena on koko maailma. Palvelun tarjoaa markkinoilla alustan kautta keikan saanut toimija, vaikkapa taksikuskiyrittäjä Uberilta. Työn voi suorittaa ihmisen sijasta robotti tai koneen korjausta varten lähetetään vain pelkkä koodi. Kuka, ketä ja miten tässä maailmassa pitäisi verottaa?

Esitys liikevaihdosta perittävästä verosta huonosti harkittu

Syyskuun lopulla Ranska, Saksa, Espanja ja Italia esittivät, että EU:n tulisi periä yhdysvaltalaisilta IT-jäteiltä erityistä tasausveroa näiden yritysten liikevaihdosta EU-alueella. Tätä on esitetty ns. nopeaksi ratkaisuksi tilanteeseen, kunnes pysyvämpi ratkaisu löydettäisiin.

Tallinnassa pidetyssä epävirallisessa Ecofin-kokouksessa yhteensä 10 valtiota ilmoitti valmiutensa edetä tällä tiellä. Lähes yhtä moni valtio vastusti hanketta. Liikevaihdosta perittävä vero saattaa ensikuulemalta tuntua hyvältä idealta, mutta vaikeisiin kysymyksiin on kuitenkin harvoin tarjolla helppoja ratkaisuja.

Nykyisen yritysverotuksen lähtökohta on yrityksen veronmaksukyky eli tehdyn voiton verottaminen. Liikevaihdon verottamisessa veroa jouduttaisiin kuitenkin maksamaan myös tappiollisesta liiketoiminnasta. Kärsijöinä olisivat alkuvaiheen kasvuyritykset sekä taantumassa tappiota tekevät yritykset. Ehdotus ei olisi ongelmaton myöskään voitollisten yritysten kannalta. Verosopimusten mukaan tällaista veroa ei hyvitettäisi voitosta perittävästä verosta, ja ehdotus johtaisi siten kahdenkertaiseen verotukseen.

Globaaliin ilmiöön tarvitaan globaali ratkaisu

Mitä tilanteelle pitäisi sitten tehdä? Digitalous on eittämättä haastanut verotuksen nykysäännöt.  Globaali ilmiö tarvitsee kuitenkin globaalin ratkaisun.

EU-maiden ehdotus liikevaihdosta perittävästä verosta olisi varsin vaarallinen ase globaalissa yhteistyössä. Jos EU alkaisi kurittaa yhdysvaltalaisia tai kiinalaisia yrityksiä verosopimuksiin perustumattomilla veroilla, lienee selvää, että vastatoimia olisi odotettavissa. Tällainen tilanne ei olisi kenenkään etu.

EU:n, saati yksittäisten EU-valtioiden, ei pidä sooloilla asiassa.  OECD:n BEPS -työssä (Base Erosion and Profit shifting) jatketaan edelleen digitalouden tuomien verotushaasteiden ratkomista. Hanke on jatkoajalla ja seuraava esitystä odotellaan ensi keväänä. Ratkaisu saattaisi löytyä määrittämällä verosopimuksiin jonkinlainen digitaalinen kiinteä toimipaikka. Tällöinverotusoikeus myös digitaloudessa jakautuisi valtioiden kesken laajemmin. Tämän hankkeen vaikein osuus on digitalouden määrittäminen ja rajaaminen. Osaammeko määrittää digin tai tiedämmekö mitä se on viiden tai kymmenen vuoden päästä?

Viikon kysymys: Mitä on alustatalous?
Viikon graafi: Käytössä olevien teollisuusrobottien määrä