Työllisyys on julkistalouden kuningas

Julkisen talouden lähivuosien tilanne on parantunut merkittävästi. Vielä viime vuoden puolivälissä ennustelaitokset arvioivat, että julkisen talouden alijäämä vuonna 2017 olisi noin 2% suhteessa bkt:hen. Toteutunut alijäämä on nykytiedon mukaan paljon pienempi, vain 0,6% bkt:sta. Luku löi ennustajat ällikällä, kirjoittaa ekonomisti Simo Pinomaa.

Mikään ennustelaitos ei viime vuonna arvioinut, että alijäämä olisi ollut näin pieni. Osaltaan ennustevirheeseen on vaikuttanut tilastojen laahaaminen perässä, mutta tärkein tekijä on talouden odottamaton käänne.

Kuten tunnettua talouskasvulla on karkeasti ottaen kaksi komponenttia: työllisyys ja tuottavuus. Pitkällä aikavälillä tuottavuus takaa elintason nousun, mutta lyhyellä aikavälillä työllisyys tasapainottaa julkista taloutta.

Näin on tapahtunut tälläkin kertaa. Verotulot ovat ampaisseet nousuun ja työttömyys- ja muut sosiaaliturvamenot ovat kääntyneet laskuun, kun työttömyys on pienentynyt ja työllisyys alkanut kasvaa. Ratkaisevaa käänteessä on siis ollut työllisyyden kohentuminen.

Valtiovarainministeriön tuoreet laskelmat antavat lisävalaistusta tilanteeseen. VM:n mukaan (s.56) pelkästään tuottavuuteen perustuva kasvu ei paranna julkista taloutta yhtä paljon kuin työllisyyteen perustuva kasvu. Siksi valtiovalta kiinnittää valtavasti huomiota nimenomaan työllisyyden parantamiseen.

Työllisyys kasvaa, mutta uudistuksia tarvitaan

Viime kuukausien hyvistä talousuutisista paras on se, että työllisyys on alkanut parantua. Näyttää siltä, että hallitus saavuttaa tavoittelemansa 110 000 työpaikkatavoitteensa vuoteen 2019 mennessä ja työllisyysaste kipuaa noin 72 prosenttiin.

Kuten julkisen talouden suunnitelmassa todetaan, työllisyysaste on kuitenkin muissa Pohjoismaissa selvästi Suomea korkeampi. Hyvinvointiyhteiskunnan menojen rahoituksen kannalta työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä.

Tärkeimmät työllisyyttä vahvistavat toimet koskevat kannustinloukkujen purkamista. Päivähoitomaksuja tulee alentaa, työtulojen asumistukea vähentävää vaikutusta pitää pienentää ja liikkuvuusavustusta täytyy lisätä. Lisäksi työnverotusta tulee alentaa.

Työn tarjonnan kasvattamiseksi perhevapaajärjestelmää on kehitettävä. On ilmeistä, että Suomessa nuorten naisten suhteellisen matala työllisyys- ja työssäoloaste aiheutuu nykyisestä perhevapaajärjestelmästä. Pidemmän aikavälin kehityksen turvaamiseksi on tärkeää lisätä rahoitusta koulutukseen. Myös käänne tutkimus -ja kehitysrahoitukseen on välttämätön. Suomen tulevaisuuden kannalta t&k-rahoitusta tulee lisätä.

Viikon kysymys: Mitä eroa on käsitteillä työllisyysasta ja työssäoloaste?
Viikon graafi: Vuoden 2017 julkistalouden alijäämän pienentyminen yllätti ennustajat