Tarvitaanko enää sairaanhoitomaksua?

Eduskunta saanee syysistuntokauden alussa hallituksen lakiesityksen tulorekisterin käyttöön otosta. Hyvä niin, sillä tulorekisterin tavoitteet ovat kaikin puolin hyviä. Hallinnollinen taakka kevenisi, viranomaistoiminta tehostuisi, kansalaisten asema vahvistuisi ja harmaan talouden torjuntakin helpottuisi. Pelkällä tulorekisteriä koskevalla lainsäädännöllä asetettuja tavoitteita ei kuitenkaan voida saavuttaa bloggaa johtava asiantuntija, Vesa Rantahalvari.

Tulorekisterin säätämisen lisäksi tarvitaan myös muita säädösmuutoksia, joilla verotusta ja etenkin tarpeettoman monimutkaiseksi muotoutunutta sosiaalivakuutuslainsäädäntöä selkiytetään. Tässä ei ole kyse verotuksen kiristämisestä tai keventämisestä, saati sosiaaliturvan parantamisesta tai leikkaamisesta. Tarvittavat muutokset ovat toteuttavissa kustannusneutraalisti.

Yksi selvittämisen arvoinen asia on vakuutetun sairaanhoitomaksusta luopuminen. Onko se jatkossa oikeasti niin tarpeellinen, että se kannattaa säilyttää? Miksi viranomaisia ja eduskuntaakin on vuosittain syytä vaivata sairaanhoitomaksun määräämiseksi, keräämiseksi ja kanavoimiseksi Kansaneläkelaitokselle? Miksi palkansaajien ja sosiaalietuuksien saajien verotusta pitää monimutkaistaa tällä maksuvelvollisuudella?

Sairaanhoitomaksulla rahoitetaan osa lakisääteisen sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvauksista, joita ovat muun muassa korvaukset lääkekuluista ja yksityisten terveyspalvelujen käytön kustannuksista. Sairaanhoitokorvaukset ovat asumisperusteisia eli niiden saaminen ei perustu työn tekemiseen, vaan laillisesti maassa asumiseen.

Yleisesti hyväksyttynä sosiaaliturvan rahoitusperiaatteena on ollut jo pitkään se, että asumiseen perustuvat etuudet tulee rahoittaa yleisin verovaroin. Kaikki muut Kansaneläkelaitoksen toimeenpanemat maassa asumiseen perustuvat etuudet kuten esimerkiksi kansaneläkkeet, vammaisetuudet, lapsilisät, asumistuet ja opintotuki rahoitetaan yleiskatteisin veroilla. Miksi sairaanhoitokorvauksia varten tarvitaan korvamerkitty vero, kun muissa etuuksissa pärjätään yleiskatteisella rahoituksella?

Ansiotulosta ja etuustulosta on maksettu eri suuruista sairaanhoitomaksua. Kilpailukykysopimuksen seurauksena palkansaajien ansiotulostaan maksama maksu pieneni olennaisesti ja on tänä vuonna väliaikaisesti pyöreä nolla. Valtion kompensoi maksun tuoton laskun kasvattamalla omaa rahoitusosuuttaan.

Sairaanhoitomaksun poistaminen edellyttää vastaavan rahoituksen keräämistä. Jotta rahoitusvastuut eivät muuttuisi, vastaava tuotto tulisi kerätä palkansaajilta ja etuuksien saajilta tuloverotuksella. Tuloverotusta lienee muutettavissa siten, että uudistuksella ei olisi tulonjakovaikutuksia. Näin yhdenkään yksilön käytettävissä olevat tulot eivät muuttuisi, olipa sitten kyse työntekijästä, itselleen palkkaa maksavasta yrittäjästä tai etuustuloa saavasta työttömästä tai eläkeläisestä.

Lopputuloksena olisi verotuksen ja sosiaaliturvan rahoituksen yksinkertaistuminen ja tarpeettomien normien purku. Ja kaikki saisivat jatkossakin samat sairaanhoitokorvaukset kuin nytkin.