Työeläkejärjestelmä ja julkinen talous – ei mitään uutta auringon alla
Työeläkejärjestelmää on pidetty julkisen talouden osana viime vuosituhannen lopulta alkaen. Eläkejärjestelmää on myös uudistettu ottaen huomioon julkisen talouden kokonaisuus. Tuoreen hallitusohjelman kirjauksessa julkisen talouden merkittävästä vahvistamisesta eläkejärjestelmää uudistamalla ei ole mitään uutta.
Julkiseen talouteen lasketaan kuuluvan valtio, kuntasektori mukaan lukien hyvinvointialueet ja sosiaaliturvarahastot. Sosiaaliturvarahastot vastaavat lakisääteisen sosiaaliturvan toimeenpanosta. Sosiaaliturvarahastoja ovat kaikki työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvan toimeenpanijat kuten Kela sekä työttömyyskassat ja eräät avustuskassat.
Tällä ryhmittelyllä on kytkös Suomen jäsenyyteen Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:ssa. Sosiaaliturvarahastojen halussa olevien varojen tulkitseminen julkisen talouden varoiksi mahdollisti sen, että Suomi täytti rahaliiton jäsenyyskriteerit. Tämä ratkaisu on edelleen täysin perusteltavissa, koska sosiaaliturvarahastoissa on nimenomaan kyse julkisen vallan yksityiskohtaiseen sääntelyyn perustuvasta sosiaaliturvan toteuttamisesta.
Työeläkejärjestelmää on uudistettu julkisen talouden osana vuoden 2017 eläkeuudistuksen esitöistä alkaen. Julkisen talouden kestävyysvaje ja sen ratkaiseminen osin eläkepoliittisen keinoin on ollut julkilausuttu tavoite jo pitkään.
Maan hallitus ja eräät työmarkkinoiden keskusjärjestöt perustivat vuonna 2010 kolmikantaisen työuraryhmän, jonka yhtenä päätavoitteena oli ”…työeläkejärjestelmän rahoituksen kestävyyden turvaaminen työeläkevakuutusmaksujen kehityksellä, joka ei heikennä työllisyyden ja talouskasvun edellytyksiä”. Työuraryhmän raportin mukaan toimeksiannon taustalla oli muun muassa julkisen talouden merkittävä kestävyysvaje.
Työuratyöryhmän ansiokas työ pohjusti työmarkkinoiden keskusjärjestöjen työurasopimuksen (22.3.2012). Sen mukaan ”julkisen talouden kestävyysvajeen tehokkaimpia korjauskeinoja on työurien pidentäminen… ja ”yhden vuoden lisäys keskimääräiseen työuraan…pienentää kestävyysvajetta 1 prosenttiyksiköllä eli runsaalla 2 miljardilla eurolla”.
Työurasopimuksen mukaisesti perustettiin niin sanottu korkean tason työryhmä ylijohtaja Jukka Pekkarisen vetämänä. Se tarkasteli vuonna 2013 julkistetussa raportissaan eläkejärjestelmää julkisen talouden kestävyydestä laajasti ja toteaa päätelmissään, että ”lakisääteistä eläkejärjestelmää on nyt myös syytä tarkastella aiemman painokkaammin osana julkista taloutta…ja lakisäteistä eläkejärjestelmää koskevilla ratkaisuilla on suuri merkitys julkisen talouden kestävyysongelman hoidon kannalta”.
Korkean tason työryhmän raporttia seurasi työmarkkinoiden keskusjärjestöjen yhteinen kannanotto hallituksen kehysriiheen keväällä 2014. Kannanotossa järjestöt kertoivat neuvottelevansa eläkeuudistuksen, jonka tavoitteena on muun muassa ”…tukea julkisen talouden kestävyysvajeen ratkaisemista” ja että ”…ratkaisu… pienentää julkisen talouden kestävyysvajetta runsaalla 1 prosenttiyksiköllä”. Maan hallitus kuittaisi järjestöjen itselleen antaman toimeksiannon tämän mukaisesti. Valtionvarainministeriö arvioi syksyllä 2014 järjestöjen eläkesopimuksen täyttävän tämän määrällisen tavoitteen.
Tätä taustaa vasten katsottuna uuden hallituksen tavassa tarkastella työeläkejärjestelmää julkisen talouden osana ei ole mitään uutta. Uutta ei ole sekään, että hallitus toivoo saavansa järjestöt yhteiseen neuvottelupöytään ja siltä yhteisiä ratkaisuehdotuksia määräajassa. Ainoa uudelta näyttävä asia on yhden keinon eli sääntöpohjaisen vakautusjärjestelmän mainitseminen. Keinon maininta ei taida tosiasiassa olla uutta sekään, koska tätä aiemmin keinoksi kerrottiin työurien pidentäminen. Sen kaikki tiesivät tarkoittavan vanhuuseläkeiän nostoa.