Urrila: Hallitusneuvotteluissa ei saa ylivirittää kasvuodotuksia

Hallitusneuvotteluja pohjustetaan parhaillaan puolueiden vastauksilla hallitustunnustelijan kysymyksiin. Kysymysten kärkipäässä haettiin odotetusti vastauksia Suomen julkisen talouden haasteisiin, sillä kasvava alijäämä ja rahoituspohjan rapautuminen uhkaa nykymenolla rajoittaa politiikan pelivaraa yhä enemmän.

Kasvu- ja työllisyysennusteiden ylivirittäminen olisi yksi pahimmista virheistä, mikä hallitusneuvotteluissa voitaisiin tässä tilanteessa tehdä. Hallitusohjelman talouslinja ei voi nojata epärealistisille toiveille kuten joskus aiemmin.  Koko ajan heikkenevä julkisen talouden pitkän aikavälin näkymä vaatii alkavalla hallituskaudella selkeän, päättäväisen käänteen.

Vuoden 2023 keväällä Suomen talouden kasvunäkymät ovat kaikkien ennusteiden mukaan vaisut. Väestön ikääntyminen on Länsi-Euroopan nopeimpia ja syntyvyyden lasku poikkeuksellisen rajua. Julkisen velan kasvavat korkomenot kaventavat liikkumatilaa aina vain enemmän. Näiden tosiasioiden tunnustaminen on ensimmäinen askel suunnanmuutoksessa, jolla Suomen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus tuodaan kestävälle pohjalle takaisin.

Olisi myös vaarallista tuudittautua siihen, että uudet teknologiat ja niiden tuoma tuottavuuden kasvu voisi ratkaista Suomen julkisen talouden rakenteelliset rahoitusongelmat. Tuottavuuden kasvu yksityisellä sektorilla on ehdottoman tärkeää, mutta se on valitettavan vaatimaton keino julkisen talouden tasapainottamiseksi ns. Baumolin taudin takia, mistä kirjoitin aiemmassa blogissani.

Realistinen, yhteinen tilannekuva on perusedellytys

EK:n mielestä on ensinnäkin erittäin tärkeää, että tulevan hallituksen puolueet jakavat ja sisäistävät yhteisen tilannekuvan Suomen talouden ja ennen kaikkea julkisen sektorin rahoituksen näkymistä. Valtiovarainministeriön talousennusteet ja mm. virkamiespuheenvuorossa tehdyt tarkemmat analyysit antavat tähän erinomaisen lähtökohdan.

VM:n virkamiespuheenvuorossa ehdotettiin tunnetusti yhteensä yhdeksän miljardin euron tasapainotusta Suomen julkiseen talouteen – kuusi miljardia nyt alkavalla hallituskaudella ja kolme sitä seuraavalla. Tämä urakka on niin suuri, että tarvitsemme väistämättä monenlaisia keinoja – eikä kukaan ole esittänyt koko määrän kerryttämistä menoleikkauksilla.

Työllisyyden kasvattaminen ja muut kauaskantoiset rakenneuudistukset ovat ehdottoman välttämättömiä. Niiden rinnalle tarvitsemme toki myös tiukkaa budjettikuria ja nopeavaikutteisia toimia. Emme ikävä kyllä voi välttyä menoleikkauksilta lähivuosina, mutta niiden kohdentamisessa pitää käyttää tarkkaa harkintaa. Tähänkin on neuvottelijoille tarjolla paljon hyvää taustamateriaalia valtiovarainministeriön menokartoituksessa.

Suomen veroaste on jo nyt kansainvälisesti korkea, ja valtiovarainministeriön virkamiespuheenvuoron ajatus sen nousun estämisestä on kannatettava. Joiltain osin kutistuvien veropohjien vuoksi myös julkisen sektorin tulopuolta joudutaan kuitenkin myös miettimään tarkkaan.

Osaavan työvoiman saatavuudesta on tullut koko yhteiskunnallemme kohtalonkysymys. Sekä yritykset että julkisen sektorin hyvinvointipalveluiden tarjoajat kohtaavat ennennäkemättömiä vaikeuksia rekrytoida. Koska työvoimapulan juurisyy on väestörakenteessa, se ei ole poistumassa suhdanteiden vaihdellessa eikä esimerkiksi jonkin yksittäisen alan vetovoiman parantaminen sitä ratkaise. Syntyvyyden lasku paljon väestöennusteitakin matalammalle vaikeuttaa tilannetta entisestään. Suomen työvoimavaje on niin suuri, että sitä ei voi ratkaista ilman työperäisen maahanmuuton selvää kasvua. ETLA:n tutkimuksen mukaan työperäinen maahanmuutto myös tasapainottaa julkista taloutta pitkällä aikavälillä tuntuvasti.