Simo Pinomaa bloggaa: Valtio höllentänyt kuntien velvoitteita

Valtiovalta on päättänyt höllentää kuntien palveluvelvoitteita. Jos nämä säästömahdollisuudet eivät kelpaa, kuntien tulisi aktiivisesti etsiä muita tapoja velkaantumisen pysäyttämiseksi.

Edellisen hallituksen toimet julkisen talouden tasapainottamiseksi menivät pahasti vinksalleen. Veron korotuksia ja menoleikkauksia piti tulla yhtä paljon, mutta päätökset painottuivat veronkirityksiksi.

Isoin moka oli kuntiin kohdistuneet valtionosuusleikkaukset, jotka tehtiin tarkoituksena karsia menoja. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan päättäjät kunnissa mieluummin nostivat kuntaveroja kuin leikkasivat kuntalaisten palveluja.

Eipä ollut kovin yllättävä lopputulos. Suuri osa kuntien valtuutetuista on itse kunnan hommissa. Kuntaliitto vieläpä räknäsi ikään kuin pikku vinkkinä mainittujen valtionosuusleikkausten veronkorotuspaineen.

Vahingosta viisastuneena valtiovarainministeriössä alettiin valmistella toimintatapaa, jolla valtiovalta saisi uutta otetta julkiseen talouteen. Kirkkaasti suurin osa julkisen sektorin työntekijöistähän on kunnissa. Ei siis VM:lle ole ihan samantekevää, mitä kunnissa tapahtuu. Tämä siitäkin huolimatta, että sote-uudistus siirtää lähivuosina valtaosan kuntien tehtävistä maakunnille.

Vuosien varrella valtiovalta ja eduskunta ovat tasaiseen tahtiin velvoittaneet kuntia suoriutumaan yhä uusista hyvinvointitehtävistä.  Nyt tähän päätettiin panna stoppi ja kuntien menojen kasvulle asetettiin rajoite. Jatkossa kunnille ei anneta menorajoitetta enempää uusia tehtäviä, ellei rahoitusta luvata valtion kassasta tai jotain toista velvoitetta lievennetä.

Sipilän hallituksella oli kunnia ottaa kyseinen rajoite ensimmäistä kertaa käyttöön. Osana suurta julkisen talouden 4 mrd euron menojen karsintaa kuntatalouden menorajoite on 770 miljoonaa euroa miinusmerkkinen.

Pallo on nyt kunnilla

Esimerkiksi kunnat voivat säästää tinkimällä subjektiivisessa päivähoidossa, varhaiskasvatuksen henkilöstömitoituksessa, ammatillisen koulutuksen järjestämisessä tai vaikkapa erikoisterveydenhoidossa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtiovalta on mahdollistanut kunnille, että ne voivat vähentää hyvinvointipalvelujaan, jos ne niin haluavat. Kuntatalouden menorajoite ei kuitenkaan takaa sitä, että kustannusvaikutukset toteutuvat sen suuruisina kuntataloudessa.

Laajan itsehallintonsa ansiosta kunnat voivat itse päättää, missä laajuudessa ne vähentävät tehtäviä ja velvoitteita. Pallo tältä osin on siis kunnilla.

Mikäli valtion tarjoilemat menosäästöt eivät miellytä, kuntien  tulisi löytää muita tapoja kulujen karsintaan. Olennaista olisi painaa kuntatalouden alijäämä alle ½-prosenttiin suhteessa bkt:hen ilman veronkorotuksia

Mikäli kunnat eivät pane tuumasta toimeen, on mielenkiintoista nähdä valtiovallan reaktiot. Loogista olisi etsiä uusia menoleikkauksia jostain muualta. Tarve pienentää julkisen sektorin menoja ei häviä mihinkään.

Viikon kuva-animaatio:

Viikon kysymys: Mitä tarkoittaa valtionosuusjärjestelmä?