Kai Mykkänen, EK

Venäjän talous kasvoi 2000-luvun ”kultaisina vuosina” keskimäärin 6–7 prosenttia vuodessa. Finanssikriisin jälkeen yllettiin parhaimmillaan 2–3 prosenttiin. Viime vuonna kasvu jäi alle puoleentoista prosenttiin – pienemmäksi kuin Ruotsissa ja USA:ssa. Ruplan heikentyminen alkoi jo keväällä 2013. Myös Suomen vienti Venäjälle laski viime vuonna 6 prosenttiyksikköä. Venäjän ihmeen hiipuminen ei siis ole pelkästään Ukrainan kriisin seuraus, vaan toistaiseksi nähdyt talousvaikeudet ovat pääosin jo aiemmin alkaneen kehityksen tulosta.

Ukrainan kriisi, siihen liittyvät pakotteet, riski tulevista pakotteista ja ennen kaikkea kriisin aiheuttama yleinen epävarmuus lähivuosien talouskehityksestä ovat toki kärjistäneet Venäjän talouden heikentymistä. Ruplan heikkeneminen alkoi jo viime vuonna, mutta Ukrainan kriisin kärjistyttyä rupla heikkeni vajaat 15 prosenttia lisää tammi-maaliskuussa. Helmi-toukokuussa euro- ja dollarimääräinen joukkovelkakirjamarkkina oli käytännössä venäläisiltä kiinni, mikä johtui selkeästi markkinoiden säikähtämisestä, miten tukkoon taloussuhteet ovat kriisin takia menossa.

Touko-kesäkuussa markkinat olivat optimistisia. Rupla vahvistui lähes vuoden alun tasolle ja venäläisyhtiöt saivat suuria länsilainoja liikkeelle. On selvää, että heinäkuussa pelko kriisin kärjistymisestä on taas kasvanut ja länsirahoitus on jälleen vaikeaa myös niille venäläisyrityksille, jotka eivät suoranaisesti ole pakotelistoilla.

Tämän vuoden tammi-toukokuussa vienti Venäjälle tippui jo 14 prosenttia heijastellen ruplan heikkoutta ja epävarmuuden aiheuttamaa investointien lykkäämistä. Venäläisten turistien määrä ja ostokset ovat vähentyneet merkittävästi. Toukokuussa venäläisiä vieraili Suomessa lähes kolmanneksen vähemmän kuin vuotta aiemmin. Näissä luvuissa on selvästi kriisin vaikutusta ja pelkoa pakotteiden laajenemisesta. Mutta missä määrin kyse on jo aiemmin alkaneen hiipumisen jatkumisesta ilman kriisiäkin, on mahdoton sanoa.

Se on selvää, että heinäkuuhun asti pakotteilla on ollut mitätön suora vaikutus. Kyse on ollut epävarmuudesta, jossa keskeisenä tekijänä oli jo keväällä riski uusista pakotteista. Heinäkuun pakotepäätökset (erityisesti EU) nousivat laadullisesti uudelle tasolle. Venäjän talouden ja Suomen kannalta ratkaiseva on kielto pitkäaikaisen rahoituksen myöntämiselle venäläisille valtioenemmistöisille pankeille.

Venäjä vastasi Yhdysvaltain ja EU:n uusiin pakotteisiin yllättävän rajusti. Aiemmin se oli tyytynyt vähättelevään asenteeseen viestittäen, etteivät pakotteet ole vastatoimien arvoisia. Tämä oli minusta looginen linja, koska talouspanosten kovenemisessa Venäjällä on vääjäämättä huonommat kortit kuin lännellä. Nyt Venäjä kuitenkin vastasi uhmakkaasti kieltämällä pääosan elintarvikkeiden tuonnista EU-alueelta, USA:sta, Norjasta, Australiasta ja Japanista eli pakotteita asettaneista valtioista.

Elintarvikkeiden tuontikielto on raju veto Venäjältä, joka on useissa tuoteryhmissä tuonut kymmeniä prosentteja kulutuksestaan yksin EU-alueelta. Riittävä ravinto pystytään takaamaan, mutta laadusta joudutaan tinkimään ja hintojen nousua on vaikea välttää. Toki muutosta pehmentää meneillään oleva satokausi: Venäjä tuottaa sinänsä monia elintarvikkeita riittävästi, mutta varastoinnin ja logistiikan vaikeudet johtavat siihen, että satokauden ulkopuolella on tukeuduttu tuontiin. En ihmettelisi, jos Kremlissä lähdetään siitä, että ennen lumien tuloa pitäisi päästä sopimukseen ja vähintään Venäjän omien pakotteiden purkamiseen.

Moni kysyy miten paljon pakotteet nyt vaikuttavat Venäjään ja sitä kautta Suomeen. Pakko vastata, että se riippuu täysin tulevista päätöksistä. Vaikutukset riippuvat ensisijaisesti seuraavista tekijöistä:

a) Pakotteiden kesto: Venäjä pärjää kuukausia ilman pankkiensa länsirahoitusta. Jos markkinat uskovat, että kriisi loppuu syksyn aikana, Venäjän keskuspankin valuutta riittää länsirahoituksen kompensoimiseen pitkäänkin, mutta jos markkinat pelästyvät ja keskuspankki joutuu samalla tukemaan ruplaa ja pankkejaan, kuukaudet hupenevat nopeammin. Jos pakotteet pysyvät voimassa vuoden, on selvää, että Venäjällä tehdään vähemmän investointeja kuin tänä vuonna ja on selvää, että silloin Suomen vienti Venäjälle tippuu kaksinumeroisesti myös ensi vuonna. Kesto on ratkaiseva myös elintarviketilanteen vaikutuksien osalta Venäjällä. Alkusyksy pärjätään kohtuullisesti, talvella vaikeutuu.

 b) Pakotekierteen syveneminen: Jos pakotetilanne jäätyy nykyiseksi, venäläiset löytävät tapoja kompensoida länsirahoitusta muista ilmansuunnista. Jos markkinat uskovat, että pakotetilanne jäätyy, pakotteiden ulkopuolisille venäläisyrityksille löytynee rahoitusta kohtuullisin ehdoin. Pakotekierteen syventyessä ja markkinoiden pitäessä jokaista venäläisyritystä potentiaalisena seuraavan kierroksen sanktioitavana, on reaktio paljon voimakkaampi ja koko taloutta koskeva.

 c) Venäjän luottoluokitus: Toistaiseksi länsimaiset rahoittajat ovat lähinnä lopettaneet uusien sopimusten teon ja pitäneet kiinni omistamistaan venäläisistä osakkeista ja velkakirjoista. Venäjän luottoluokitus on jo heikentynyt (Moody’s vain yhden pykälän päässä roskalainaluokasta). On mahdollista, että Venäjä joutuu roskalainaluokkaan, varsinkin jos pakotekierre syvenee. Siinä tilanteessa merkittävät läntiset rahastot ja vakuutusyhtiöt joutuisivat sääntöjensä perusteella myymään omistuksensa Venäjällä, mikä kärjistäisi Venäjän rahoitusmarkkinoiden kriisiä.

 d) USA:n ja euroalueen elpyminen: Suomen vienti EU-alueelle ja USA:han on yhteensä noin seitsenkertainen Venäjä-vientiin nähden. Noin 2–3 prosentin vuosikasvu länsiviennissä 2015–2016 aikana on mahdollisuuksien rajoissa ja riittäisi euroissa paikkaamaan synkänkin skenaarion Venäjän viennissä. Suomi on Liettuan ohella Euroopan Venäjä-riippuvaisin talous, mutta silti läntinen talous.

 e) Mahdollisten tulevien pakotteiden ja vastapakotteiden kohdentuminen: Tähän asti EU:n pakotteet ovat olleet Suomen kannalta järkeviä, jos tavoite on painostaa Venäjää tehokkaasti ilman, että estetään suoraan kauppaa toimialoilla, joissa Suomi on vahva. Suomelle olisi haasteellisempaa, jos pakotteet kohdistuisivat laajemmin siviilipuolen teknologiaan. Venäjän vastapakotteet osuivat elintarvikkeissa Suomeen melko pahasti, mutta eivät kuitenkaan niin pahasti kuin baltteihin ja puolalaisiin. Mikäli Venäjä kieltäisi ylilennot alueensa läpi Aasiaan, suurin kärsijä olisi Suomi.

Jos pakotteet jatkuisivat pitkään, ajauduttaisiin syvenevään pakotekierteeseen ja Venäjä joutuisi roskalainaluokkaan, on todennäköistä, että Venäjän tuonti Suomesta tippuisi yli neljänneksen ja matkailutulot romahtaisivat merkittävästi lisää.

Mikäli lännen toipuminen finanssikriisistä ei samalla vahvistu, ollaan tilanteessa, jossa Suomen BKT jäisi Suomen Pankin laskelmien perusteella vajaan prosentin pienemmäksi kuin siinä skenaariossa, jossa Venäjän kehitys olisi jatkunut 2013 ennustetun mukaisesti ilman jo tapahtunutta kriisiä ja sen kärjistymistä. Tällöin työllisyysvaikutusten mittakaava on tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia henkilötyövuosia, joita Venäjän kysyntä ei enää voisi ylläpitää. Yritykset ovat esimerkiksi finanssikriisin jälkeisinä vuosina irtisanoneet paljon vähemmän kuin myynti on laskenut, joten vaikutusten realisoituminen työttömyyteen kestäisi pahimmassakin tapauksessa vuosia ja tapahtuisi vain siinä tapauksessa, että henkilöt eivät näinä vuosina työllisty kotimarkkinoiden tai muiden vientimarkkinoiden palvelukseen.

Elintarvikkeiden tuontikiellon erillisten vaikutuksien mittakaava on reilu 5 prosenttia Suomen Venäjän viennistä eli noin puoli prosenttia kaikesta viennistä. Tämä noin 300 miljoonaa euroa vuodessa on toki iso raha ja merkittävä asia elintarvikesektorille, mutta sittenkin vain reilu kymmenesosa Suomen teknologia- ja kemianteollisuuden viennistä Venäjälle. Kriisin vaikutukset Suomen teollisuuteen riippuvat edelleen pääosin siitä, miten paljon Venäjällä investoidaan ja tarvitaan länsimaisia koneita ja laitteita.

Suomen elinkeinoelämä koordinoi kriisiin liittyvää toimintaansa Business Team for Russia -yhteistyörakenteen puitteissa (EK, East Office, Suomalais-Venäläinen kauppakamari, Keskuskauppakamari). Elinkeinoelämän lähtökohtana on, ettei se vastusta Suomen osallistumista EU:n pakotteisiin eikä kiistä tarvetta painostaa Venäjää. Sen sijaan pyrimme hyvässä yhteistyössä Suomen valtiojohdon ja ulkoasiainhallinnon kanssa edistämään Suomen kannalta järkevien ratkaisujen syntymistä.

Kai Mykkänen
johtaja
Elinkeinoelämän keskusliitto EK