Verokarhun tilipäivä: Mitä verorahoilla saadaan?

Verokarhun kalenterissa on syysloman, halloweenin ja pyhäinpäivän jälkeen isolla merkittynä valtakunnallinen veropäivä. Taas on koittanut se aika vuodesta, kun moni suomalainen selvittelee julkkisten, poliitikkojen, yritysjohtajien, ystävien ja tuttavien verotietoja: mitä kukin tienasi – kuka sai mätkyjä, kenelle tuli palautusta?  Välillä on kuitenkin hyvä pysähtyä katselemaan niitäkin tietoja, jotka kertovat tuloista maksettujen verojen ja maksujen määrän. Usein summa on yllättävän suuri.

Tiedotusvälineiden verolistat ja verokoneet eivät ole mitään häpeälistoja, vaan ne osoittavat selvästi, miten merkittävillä summilla parempituloiset osallistuvat yhteiskunnan menojen rahoittamiseen. Toisaalta se myös muistuttaa siitä tosiasiasta, että työn verotus on meillä hyvin kireää ja asteikon ylimmät prosentit alkavat purra palkkatuloon jo varsin varhaisessa vaiheessa.

Veronmaksajien Verotin-palvelu kertoo, että tänä vuonna 100 000 euron vuosituloilla helsinkiläinen palkansaaja maksaa tuosta summasta ensin veroja ja veronluonteisia maksuja hieman yli 40 000 euroa. Sen lisäksi hän maksaa jäljelle jääneestä tulostaan noin 12 000 euroa arvonlisä- ja valmisteveroja. Lisäksi hänen työnantajansa maksaa yhteiseen kassaan vielä noin 20 000 euroa lisää eläke- ja muiden työnantajamaksujen muodossa.

Yhteiseen pottiin kertyy siten peräti 72 000 euroa. Tästä summasta sosiaaliturvaa rahoitetaan vajaalla 36 000 eurolla, terveydenhuoltoa reilulla 9 000 eurolla, sekä esimerkiksi koulutusta ja julkishallintoa kumpaakin noin 8 000 eurolla. Aikamoisia summia.

Työtehtävissä etenemisen ja jatkokoulutuksen pitäisi olla aina taloudellisesti kannattavaa. Kireän verotuksen ei tulisi toimia päinvastaiseen suuntaan vievänä kannustimena.

Suomi tarvitsee osaajia, ja heidän työpanoksensa tuomasta tulosta pitäisi riittää yhteisen kassan lisäksi myös heille itselleen. On hyvä muistaa, että tulonjako verojen ja tulonsiirtojen jälkeen on Suomessa yksi Euroopan ja maailman tasaisimmista. Kannattaa myös palauttaa mieleen useammankin verotuksen kehittämistyöryhmän esittämä tavoite, että marginaaliverojen ei tulisi millään tulotasolla ylittää 50 prosenttia. Hyvinvointivaltion rahoitus on tärkeää, mutta on työntekijäkin palkkansa ansainnut.