Vesa-Pekka Kangaskorpi, Keskisuomalainen: Perintöverotus uhkaa suomalaista omistajuutta

Kun toimialat mullistuvat yhdessä yössä, ankara perintöverotus voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Keskisuomalaisen konsernijohtaja Kangaskorpi peräänkuuluttaa siirtymistä malliin, jossa perintö verotetaan vasta, kun se realisoidaan.

Hyvät lehtimiehet ovat uteliaita. Heitä kiinnostaa vähän kaikki.

Ja niin kiinnostaa sanomalehti Keskisuomalaisen konsernijohtajaa Vesa-Pekka Kangaskorpeakin. Entinen eduskunnan kansainvälisten asioiden neuvos on käynyt 64 maassa. Juuri nyt hän on kiinnostunut Ruandasta katsottuaan Netflixistä maahan sijoittuvaa hittisarjaa Black Earth Rising. Mutta Kangaskorpea kiinnostaa kaikki muukin. Sukunimet. Yhteiskunta. Politiikka. Hän puhuu nopeasti ja kyselee paljon.

Monipuolisuus näkyy urallakin. Kangaskorpi työskenteli eduskunnassa, kun Keskisuomalaiseen tarvittiin nopealla varoitusajalla toimitusjohtaja. Omistajasuvun edustajasta ja yhtiön hallituksen puheenjohtajasta tuli ensin vt. toimitusjohtaja, sitten pysyvä. Ennen eduskuntaa hän oli ehtinyt työskennellä metsäteollisuuden myyntitehtävissä, muun muassa Espanjassa. Tällaisia julkisen ja yksityisen sektorin rajoja ylittäviä uria harvoin Suomessa näkee.

Nyt Kangaskorpi vaikuttaa EK:n hallituksessa ja Medialiiton puheenjohtajana. Erityisen ylpeä Kangaskorpi on lehtikustantajien kansainvälisen yhteistyöjärjestön WAN-IFRAN johtokunnan jäsenyydestä. Siinä tehtävässä hän on ensimmäinen suomalainen. Kaikesta kiinnostuneelle ihmiselle media on toimialana luontainen.

– Yhtään väheksymättä muita teollisuudenaloja, niin onhan media ihan erilainen kuin kaikki muut. Mediassa voi vaikuttaa monenlaisiin yhteiskunnallisiin asioihin ainakin välillisesti ja olla siten edistämässä hyviä asioita, Kangaskorpi sanoo.

Toimiala on siitäkin erikoinen, että medioilla on erityinen rooli yhteiskunnassa. Ne vahtivat valtaapitäviä ja toimivat yhteiskunnallisen keskustelun areenoina ja tulkitsijoina.

Viimeisen vuosikymmenen aikana tehtävästä huolehtimien on käynyt huomattavasti vaikeammaksi. Sinä aikana, kun Kangaskorpi on toimitusjohtajana johtanut Keskisuomalaista, koko ala on mullistunut. Ennen hyvin ennakoitavissa ollut paikallinen liiketoiminta on nyt kansainvälisten jättien, kuten Facebookin ja Googlen puristuksissa.

– Media joutui ottamaan digitalisaation aiheuttaman murroksen vastaan eturintamassa. Ala törmäsi kansainväliseen kilpailuun melkein yhdessä yössä. Helposta ja vakaasta toimialasta tuli yksi vaikeimmista, Kangaskorpi kuvaa.

Digitalisaatio rapautti kotimaisen median tilausmaksuihin sekä ilmoitus- tai mainosmyyntiin perustuvan ansaintapohjan. Nyt kansainväliset jätit jakelevat medioiden tuottamaa sisältöä ilmaiseksi ja imevät yli puolet digitaalisista mainostuloista.

Yhtälö on koko yhteiskunnan ongelma. Ilman riippumatonta kaupallista mediaa jäljelle jää vain valtiollinen media – ja arveluttavien tahojen rahoittama valemedia.

– Kaupallisen median jatkuvuuden turvaaminen on jokaisen kansalaisen intressissä. Pelkkä valtiollinen viestintä tai jotkut yksittäiset tahot eivät voi hoitaa sen tehtävää kansalaisyhteiskunnassa. Tarvitaan elävä verkko kaupallisia toimijoita, jotta erilaiset kansalaismielipiteet kuuluvat. Se takaa sananvapauden.

Täsmätuet vääristävät kilpailua

Suomi on pohjoismaisittain ollut kitsas tukemaan kaupallista mediaa. Ruotsissa ja Tanskassa uutismediaa tuetaan noin 60 miljoonalla eurolla vuodessa, kun Suomessa vastaavat tuet lähentelevät nollaa. Tanskassa mediaa tuetaan 11 eurolla vuodessa per kansalainen, Suomessa 9 sentillä.

Suomalainen kaupallinen media sai vuonna 2017 puoli miljoonaa euroa suoraa tukea. Ruotsi ja Tanskassa vastaava luku on 60 miljoonaa. Yhtä kansalaista kohti Suomi tuki medioita yhdeksällä sentillä vuodessa, Ruotsi yli viidellä eurolla.

Kangaskorpi huomauttaa, etteivät täsmätuet ole hyvä tapa tukea mediaa. Median riippumattouus vaarantuu, jos se joutuu kerjäämään rahaa päättäjiltä. Tuet myös vääristävät kilpailua.

– Arvonlisäveron alentaminen takaisin nollaan olisi kilpailuneutraali tapa varmistaa kaupallisen median tulevaisuus.

Kangaskorpi lisää, että siirtymäkausiksi kohdennettuja tukia voitaisiin pohtia ja harkita koko maan kattavan jakelun turvaamiseksi.

– Tiedosta syrjäytyminen on yhteiskunnallinen riski.

Suomalaisten uutismedioiden printtituotteiden arvonlisävero on nyt kymmenen prosenttia. Ruotsissa se on kuusi, Norjassa ja Tanskassa pyöreä nolla. Norja on laskenut myös digi-alv:n nollaan. Suomessa se laski tänä vuonna 24 prosentista kymmeneen.

– Suomalainen veroympäristö on medialle poikkeuksellisen ankara. Valtaosa Länsi-Euroopan maista on lukemisen ja sivistyksen osalta alvittomia, Kangaskorpi sanoo.

Perintöverotus uhkaa median kotimaista omistajuutta

Media-ala on erikoinen myös siitä, että se on keskittynyt omistajasukujen käsiin kaikkialla maailmassa. Suomalaisista mediayhtiöistä melkein kaikki suuret on listattu pörssiin, mutta niiden omistajuus on silti sukujen käsissä.

– Sananvapauteen ja demokratiaan sitoutuneet omistajatahot ovat vaikeinakin hetkinä halunneet ylläpitää liiketoimintaa. Suomalainen lehdistö on säilynyt näinkin elinvoimaisena pitkäjänteisen omistamisen kautta, Kangaskorpi arvioi.

Voisi sanoa, että toimiala vaatii omistajilta selkärankaa. Terävää ja kriittistä uutisointia on mahdollista tehdä vain, jos media ei joudu kumartelemaan ulkopuolisille. Kangaskorpi sanoo suoraan, että mediayhtiöiden pitäisi siksi olla mahdollisimman vauraita.

– Se on paras tae sananvapaudelle. Kun talous ei ole kunnossa, joudutaan pohtimaan ansaintaa, ja sitä, mistä voidaan tehdä juttuja. Mediabisnes on siitä hankala, että aina ei voi tehdä, mitä asiakas haluaa.

Se on riippumattomuutta, kun media toimii mainostaja-asiakkaan intressien vastaisesti uutisoidessaan siitä negatiivisesti.

– Emme voi tehdä sisällöllisiä kompromisseja ilmoittajien suhteen. Medioiden talouden pitäisi olla turvattu, ettei tule kiusausta tehdä kompromisseja.

Tästä tullaan Kangaskorvelle tärkeään kysymykseen, perintöverotuksen uudistamiseen. Kangaskorpi näkee, että ankara perintöverotus uhkaa kaupallisen median kotimaisen omistajuuden jatkuvuutta.

– Sillä on iso merkitys, että omistajuus säilyisi kotimaassa. Jos omistaja on Lontoossa tai Frankfurtissa, asioita on helpompi ajaa alas kuin silloin, jos omistaja on osa yhteisöä. Pitkäjänteisen omistajuuden katoaminen tulisi muuttamaan suomalaista mediaa todella paljon.

– Jos oikein pitkälle ajattelee, tähän liittyy jopa kansallisia turvallisuuskysymyksiä. On tärkeää, että esimerkiksi STT on kotimaisessa omistuksessa, Kangaskorpi pohtii.

Perintöverotus on ongelmallinen, koska seuraava sukupolvi voi joutua ottamaan velkaa selvitäkseen veroista. Tunnetuin esimerkki on kiuasvalmistaja Harvia. Yhtiö myytiin, koska uusi sukupolvi olisi joutunut ottamaan miljoonia velkaa kuitatakseen perintöverot. Mediatoimialalla tilanne on erityisen kinkkinen alan tulevaisuuden näkymien sumeuden takia. Eikä media-ala ole tässä yksin. Maailma muuttuu niin kovaa vauhtia, että yhdessä yössä tapahtuvista mullistuksista on tullut melkein arkea.

– Kenellä on varaa ottaa osakkeet vastaan tällaisessa murrostilanteessa, jossa joudutaan pohtimaan, onko yhtiöllä tulevaisuudessa niin paljon osingonmaksukykyä, että maksetut verot saadaan kuitattua?

Kangaskorpi ottaa Keskisuomalaisen esimerkiksi. Yhtiön pörssinoteeratun osakkeen arvo on korkeimmillaan käynyt liki 30 eurossa 2000-luvun alkupuolella – Mark Zuckerberg oli tuolloin vasta perustanut Facebookin. Muutamaa vuotta myöhemmin Keskisuomalaisen osake maksoi enää 7 euroa, eli neljäsosan huippuhinnasta.

– Jos huippuhetkellä olisi tehty sukupolvenvaihdos, muutamaa vuotta myöhemmin yhtiön koko markkina-arvo olisi ollut pienempi kuin perintövero, joka siitä olisi seurannut. Se on kestämätöntä, Kangaskorpi laskee.

Kangaskorven mukaan veron pitäisi realisoitua vasta sitten, kun on jotain mistä maksaa. Säästyvät rahat omistajat voisivat investoida toiminnan kehittämiseen.

– Ruotsin tai Viron mallissa vero tulee maksettavaksi vasta kun omaisuutta myydään. Vastaavan mallin vaikutuksia olisi hyvä selvittää Suomessakin.

Suomi huomenna -juttusarjassa esitellään EK:n hallituksen jäseniä

Teksti: Merja Mähkä