Vesa Rantahalvari: ”Hallituksen väri muutti mahdottoman mahdolliseksi”
Vanha viisaus on se, että esityksen sisältöä tärkeämpää on joskus se, kuka sitä ehdottaa. Näin kävi myös aktiivimalli kakkoselle, virallisemmin pohjoismaiselle työnhakumallille. Pääministeri Juha Sipilän hallitus joutui taipumaan painostuksen alla. Pääministeri Sanna Marinin hallitus onnistuu siinä ilman dramatiikkaa. Hallituksen värillä on siis väliä, meneekö sama uudistus läpi vai ei, kirjoittaa EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari.
Äskeinen työmatkani Etelärantaan oli kaiken puolin rauhallinen. Senaatintorin ympäristössäkään tavallisuudesta poikkeavaa en havainnut. Edes eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan juuri julkitullut mietintö aktiivimalli kakkosesta ei saanut kansanjoukkoja liikkeelle, vaikka hallituksen esitys sai valiokunnan hyväksynnän. Eduskunnan suuri sali tulee kuittaamaan hallituksen esittämän ennen joulupuuron syöntiä.
Tällä vaalikaudella parran pärinää ei juuri kuultu lainsäädäntöhankkeen aikaisemmissakaan vaiheissa. Toki tyytymättömyyttä ja muutoksia esitettiin useaan kohtaan, mutta varsinaista painostustoimista tai niiden uhasta ei ollut viitteitä edes rivien väleissä. Hallitus sai valmisteluttaa lakiesityksensä kaikessa rauhassa tiukahkossa poliittisessa ohjauksessa. Tai niin se ainakin itse valmistelussa mukana olleena koin.
Toisin kuin on yritetty antaa ymmärtää, edellisen ja nykyisen hallituksen lakihankkeissa on kyse ihan samasta esityksestä. Sisältöerot ovat lähinnä täsmennyksiä. Ainoa vähäistä suurempi ero on se, että nykyhallitus resursoi uudistuksen edellistä vahvemmin. Se ei esitystä kuitenkaan muuksi muuta – aktiivinmalli kakkonen on aktiivimalli kakkonen, vaikka sitä kutsutaankin pohjoismaiseksi työnhakumalliksi. Kutsuttiinpa toteutustapaa millä nimellä tahansa, uudistus on tarpeellinen ja kokonaisuutena perusteltu. Työttömän työtä on työnhaku.
Nyt eduskunnassa oleva esitys ei siis kelvannut edellisen hallituksen vedolla. Osa ay-liikkeestä ja silloisesta oppositiosta masinoi näyttävän vastaoperaation toritapahtumineen ja sai potkittua hankkeen nurin. Nyt osa tästä joukosta on itse ajamassa samaa uudistusta hallitusvastuisina. Osa on kutakuinkin hiljaa.
Kissa voi olla minkä värinen tahansa, kunhan se pyydystää hiiriä. Näin väitetään Deng Xiaopingin aikanaan todenneen. Olipa herran muista ansiosta tai niiden puutteesta mitä mieltä tahansa, tässä tokaisussa on annos viisautta. Suhtautukaamme kulloisten vallanpitäjien toimiin niiden sisällön eikä esittäjän poliittisen värin perusteella.