Virpi Pasanen: Eteneekö kansainvälisen verotuksen uudistustyö maaliin – vai kompastuuko populismiin?

Kansainvälisen verotuksen asiantuntijat ovat tällä viikolla kokoontuneet Madridiin International Fiscal Associationin (IFA) vuosittaiseen verokongressiin. Kongressipäivien ajan on tarjolla toinen toistaan mielenkiintoisempia paneelikeskusteluja, joissa asiantuntijat eri toimialoilta käyvät läpi verojärjestelmien haasteita ja erityisesti kansainvälisen verojärjestelmän tulevaisuuden näkymiä.

Tänä vuonna keskusteluja on syystä hallinnut aggressiivisen verosuunnittelun estämiseen tähtäävät hankkeet, sillä pyritäänhän niillä muuttamaan kansainvälisen verotuksen periaatteita. OECD:n piirissä työtä on tehty G20-maiden ns. BEPS-hankkeen (Base Erosion and Profit Shifting) tiimoilta ja nyt ollaan monelta osin jo hankkeen täytäntöönpanovaiheessa. Useat esitykset edellyttävät muutosten tekemistä valtioiden kansallisiin verosäännöksiin tai verosopimusmuutosten hyväksymistä.

Selvältä näyttääkin ainoastaan se, että veroriidat valtioiden välillä tulevat lähitulevaisuudessa lisääntymään huomattavasti.

Hankkeen onnistumisen kannalta ratkaisevaa on, miten yhtenäisesti  toimenpiteet eri valtioissa toteutetaan.  Valitettavasti on todettava, että tämän viikon perusteella yhtenäisyys toimenpidesuositusten täytäntöönpanossa ei ole lähelläkään toteutumista. Päinvastoin, täytäntöönpano vaikuttaisi olevan hyvin kirjavaa.  Selvältä näyttääkin ainoastaan se, että veroriidat valtioiden välillä tulevat lähitulevaisuudessa lisääntymään huomattavasti.

Yhtä tärkeää kuin se, että tulot verotetaan kertaalleen, on se, että tuloja verotetaan vain kerran. Kahdenkertaisen verotuksen poistamisen tärkeys korostuikin kongressissa useaan otteeseen.   Tärkein työkalu tämän toteuttamiseksi on, BEPS:n suositusten mukaisesti, ns. pakollisen riitojenratkaisumekanismin liittäminen verosopimuksiin.  Tällöin valtiot sitoutuvat siihen, että riitatilanteessa valtioiden välinen verotusoikeus ratkaistaan välimiesten voimin.

Suomi ei vielä ole selkeästi ilmoittanut, onko se sitoutunut pakollisen riitojenratkaisumenettelyn käyttöönottoon. Selvää on, että Suomen on oltava mukana. Suomi ei voi jäädä yksinäiseksi saarekkeeksi, joka ei sitoutuisi yritysten kahdenkertaisen verotuksen poistamiseen.

EU ajaa kaksilla rattailla

EU on ollut parin viime vuoden ajan erittäin aktiivinen aggressiivisen verosuunnittelun ehkäisemiseen tähtäävässä työssä ja komissiolta on tullut useita aiheeseen liittyviä toimenpideohjelmia. Komissio on nähnyt tärkeäksi, että EU on eturintamassa tässä työssä. Madridin kongressissa EU:n aktiivisuus aiheutti kuitenkin jopa huolta.

EU:n harjoittama ylisääntely heikentää huomattavasti EU:n kilpailukykyä.

Huolen aiheutti EU:n harjoittama ylisääntely. Esimerkiksi BEPS-suositusten täytäntöönpanoa koskeva ns. veronkiertodirektiivi sekä tilinpäätösdirektiivin muutosesitys julkisesta veroraportoinnista sisältävät elementtejä, jotka ovat vastoin BEPS-työssä sovittua.

Kuitenkin useat EU:n jäsenvaltiot ovat OECD:n jäseninä olleet sopimassa toisenlaisista muutoksista ja periaatteista. Moni EU:n ulkopuolinen OECD:n jäsenvaltio kokikin, että EU tekee sääntelyä, jota sen ei OECD:n työn vuoksi pitäisi tehdä. Heräsi kysymys, miten samoilla jäsenvaltioilla voi olla erilaiset mielipiteet OECD- pöydissä kuin EU-pöydissä.

EU:n harjoittama ylisääntely heikentää huomattavasti EU:n kilpailukykyä. On valitettavaa, että kilpailukyky ja talouskasvu näyttävät unohtuvan, kun EU:ssa puhutaan verotuksesta.  Voisi todeta, että veropopulismi näyttää ottaneen vallan EU:ssa. Aggressiivista verosuunnitteluun on syytä puuttua, mutta kasainvälisten yritysten kilpailukykyedellytyksiä heikentämättä.