Voisiko kolmikannasta keskustella ilman kiihkoa?

Työmarkkinajärjestöjen epäonnistuttua sopimaan toimista ikääntyneiden työmarkkina-aseman parantamiseksi alkoi keskustelu siitä, onko kolmikanta – tai itseasiassa tässä tapauksessa kaksikanta – jo aikansa elänyt valmistelutapa. Tapa, jonka paikka kuuluu historian pölyisille hyllyille YYA-sopimuksen, tupojen ja tavanvaihtopöytäkirjojen rinnalle. Jotkut itseään periaatteen ihmisinä pitävät riensivät julistamaan, että kolmikantaa tai kaksikantaa ei edes historiassa olisi koskaan tarvittu.

Sitten on taas niitä, joiden mielestä järjestöjen neuvottelut ja niiden ”kirkkaimpana jalokivenä” tupot pitäisi välittömästi palauttaa heille niin rakkaaseen ”työkalupakkiin”.

Näitä asioita pitäisi vihdoinkin pystyä käsittelemään ilman lähes fanaattista kiihkoa suuntaan tai toiseen.

Ensinnäkin pitää todeta, että tässä maassa eduskunta säätää lait. Se edustaa Suomen kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Esitykset tekee maan hallitus ja se päättää, miten asioita valmistellaan. Pääsääntöisesti lakiesityksen antamista edeltää työryhmävalmistelu ja sen pohjalta toteutettu lausuntokierros.

Työelämän lainsäädäntövalmistelu tapahtuu kolmikantaisissa työryhmissä, joissa on mukana valtiovaltaa edustavat virkamiehet, palkansaajia edustavat järjestöt ja työnantajia edustavat järjestöt. Vaikka tätä on tietoisesti haluttu mystifioida, ei se juurikaan poikkea muusta lainvalmistelusta. Niissäkin hyvään tapaan kuuluu, että asiaa tuntevat ovat mukana työryhmissä. Kaikissa tapauksissa maan kulloinenkin hallitus päättää annettavan lakiesityksen sisällöstä. Näin sen pitääkin olla, vaikka aina välillä esitysten sisältö harmittaakin, mutta se kuuluu asiaan.

Sitten on työmarkkinajärjestöjen välinen kaksikantavalmistelu, josta juuri epäonnistuneissa neuvotteluissa eläkeputken osalta oli kysymys. Vaikka nyt epäonnistuttiin, on hyvä muistaa, että työmarkkinajärjestöt ovat lähiaikoina onnistuneet useissa kaksikantaneuvotteluissa.

Keväällä onnistuimme sopimaan ns. Korona-paketin, jolla nopeutettiin lomautusprosesseja ja parannettiin palkansaajien työttömyysturvaa. Näillä toimilla ehkäistiin koronakevään konkurssiaalto sekä turvattiin palkansaajien toimeentuloa. Viime vuonna kaksikantaisesti sovittiin eläkeputken myöhentämisestä yhdellä vuodella. On erittäin tärkeä tiedostaa, että kaksikantasopiminen merkitsee sen sopimista, että tehdään yhteinen esitys hallitukselle, joka päättää lakiesityksen antamisesta eduskunnalle.

Nykyisen hallituksen toteuttamista työllisyystoimista toistaiseksi merkittävin on juuri työmarkkinajärjestöjen tekemä esitys eläkeputken myöhentämisestä vuodella.

Työelämän lainsäädäntöasioiden järkevää käsittelyä vaikeuttaa kahden ääripään dominoiva asema julkisuudessa. Toisaalta on niitä tupo-uskovaisia, jotka viettivät liian monta vuotta yhteisen leiritulen äärellä. Käsitys muusta todellisuudesta hämärtyi ja sopimusten saaminen muuttui tärkeämmäksi kuin niiden sisältö. Menneen maailman kaipuu häiritsee näiden ihmisten sopeutumista nykytodellisuuteen. Monesti mennyt maailma tulee vielä muistettua vähän eri tavalla kuin asiat oikeasti olivat.

Sitten on tämä toinen porukka, joka kieltäytyy näkemästä sen, että yhteiskunnassa on erilaisia näkemyksiä tai ihan oikeita ristiriitoja. Heidän mielestään on olemassa vain objektiivinen totuus, jonka he omaavat ja jota ei saa kompromisseilla tai sovinnoilla pilata. Monipuoluedemokratia ja erilaiset työmarkkinamekanismit on luotu juuri näiden ristiriitojen rauhanomaista sovittelua varten. Sopiminen ei aina ole niin näyttävää kuin se, että pitäytyy vain omassa totuudessa. Sopimuksilla kuitenkin yleensä saadaan enemmän aikaan kuin julkilausumilla, jotka on lähinnä suunnattu omien joukkojen pitämiseksi reippaalla mielellä.