Ylänen ja Juonala: Sääntelyn raivaamista vai pelkkää puhetta? 

Huoli EU:n kilpailukyvystä kasvaa. Taloudellisesti ja geopoliittisesti kiristyvä maailmantilanne pakottaa hakemaan ratkaisuja yhä tehokkaammin ja laajemmin. Tästä kilpailukykyongelmasta seuraa myös paremman sääntelyn ja byrokratian vähentämisen tavoitteiden korostuminen niin EU-komission agendalla kuin useissa EU:n tilaa ja tulevaisuutta analysoivissa raporteissakin. Olisiko jo vihdoin aika suhtautua vakavasti yritysten toiminnan ja kilpailukyvyn konkreettiseen tehostamiseen, kysyvät  EK:n johtava asiantuntija Hannu Ylänen ja EK:n Brysselin toimiston asiantuntija Oona Juonala.

Sääntelyn laadun tärkeydestä, byrokratian vähentämisestä, EU-lainsäädäntöprosessien haasteista ja EU:n valtavista säädösmääristä on saatu viime aikoina lukea niin komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin puheista kuin myös Enrico Lettan ja Mario Draghin kirjoittamista raporteista. On aika antaa näille asioille niiden ansaitsema painoarvo ja ottaa tosissaan yritysten toiminnan ja kilpailukyvyn todellinen parantaminen.

Von der Leyenin uusi komissio, jota hän kutsuu ”Investointikomissioksi”, on tarttunut näihin tavoitteisiin tarmolla ja konkreettisilla toimenpiteillä.  Komission puheenjohtaja on nostanut sääntelyn parantamisen ja purkamisen keskeiseksi teemaksi komissaareille antamissaan tehtäväkirjeissä ja näiden tavoitteiden toteuttaminen on vastuutettu vielä erikseen yhdelle komissaarille. Von der Leyen on erityisesti painottanut, että komission on jatkossa tehtävä vain sellaisia ehdotuksia, jotka perustuvat vahvaan todistusaineistoon. Sääntelyssä on noudatettava tärkeitä periaatteita, kuten suhteellisuutta ja toissijaisuutta. Lisäksi parempaan sääntelyyn liittyvät periaatteet, kuten laajat konsultoinnit ja perusteelliset vaikutusarvioinnit, ovat keskiössä. Tämä linjaus korostaa sääntelytarkastusten merkitystä ja varmistaa, että jokainen sääntelyehdotus on huolellisesti arvioitu ja kohdennettu. 

Komissio on myös asettanut tavoitteekseen yksinkertaistaa sääntelyä ja vähentää hallinnollista taakkaa. Komissaarien tehtävänä on varmistaa, että olemassa olevat säännöt ovat tarkoituksenmukaisia ja tehokkaita. Raportointivelvoitteita pyritään vähentämään vähintään 25 %, ja erityisesti pk-yrityksille on asetettu kunnianhimoinen vähennystavoite, joka on vähintään 35 %. Draghi menee raportissaan vielä pidemmälle ja ehdottaa 50 % vähennystavoitetta. Kaikissa uusissa säädösehdotuksissa on käytettävä kilpailukyky- ja pk-yritystestausta, mikä on tärkeä askel sääntelyn paremman kohdentamisen varmistamiseksi. Lisäksi komissio aikoo järjestää vuosittain kaksi vuoropuhelua sidosryhmien kanssa sääntöjen toimivuuden arvioimiseksi.

Ovatko toimet kuitenkaan riittäviä? 

Vaikka sääntelytaakan vähentämisestä puhutaan EU-tasolla paljon, se harvoin näkyy konkreettisina tekoina. EU-toimielimet ovat sitoutuneet parempaan sääntelyyn, mutta viimeisin EU-toimielinten välinen sopimus paremmasta lainsäädännöstä on vuodelta 2016. Sopimuksen keskiössä ovat vaikutusarvioinnit, niiden hyödyntäminen, lainsäädännön toimeenpano sekä lainsäädäntöprosessin avoimuus, mitkä ovat edelleen keskeisiä. Sopimuksen päivitykselle olisi siis tarvetta. Päivitysprosessi on aiemmin osoittautunut haastavaksi, ja sopimuksen aikaansaannoksissa ei juuri ole ollut kehumista. Lisäksi Euroopan parlamentin rooli toisena lainsäätäjänä on käytännössä osoittanut, kuinka halu säännellä istuu vahvassa. Edellisellä EU-vaalikaudella luotiin valtavasti sääntelyä, mikä korostaa, kuinka poliittiset päämäärät lopulta määrittävät päätöksenteon suuntaa.

Tulevan komission toimet sääntelyn parantamiseksi ja purkamiseksi ovat tervetulleita. Vaikka kaikille komissaariehdokkaille on annettu vastuu huolehtia oman sektorinsa sääntelyn tarkoituksenmukaisuudesta ja yksi komissaariehdokkaista on vastuussa tavoitteiden toteutumisesta, ohjauskirjeiden sisältö ei kuitenkaan tarjoa kovin konkreettisia keinoja sääntelyn yksinkertaistamiseksi. Myös itse toimeenpanon kokonaiskuva jää avoimeksi: miten varmistetaan, että tavoitteet sääntelyn yksinkertaistamiseksi toteutuvat yhdenmukaisesti kaikilla sektoreilla? Millaiset seurantatoimenpiteet asetetaan, sekä miten laadunvalvontaa tarkkaillaan?  

 Selvää on kuitenkin se, että paremman sääntelyn ja sääntelyn vähentämisen tavoitteet ovat ennennäkemättömän vahvasti edustettuina komission agendalla. Nyt näihin tavoitteisiin sitoutumisen tulisi laajentua koskemaan koko EU:n lainsäädäntöprosessia. EK aikoo ainakin osaltaan pitää huolta siitä, että tavoitteet eivät jää jatkossa korulauseiden ja juhlapuheiden tasoisiksi sivuhuomioiksi.