EK:n näkemykset hallituksen talouspolitiikkaan 2013–2016

Suomen hallitus arvioi maaliskuun kehysriihen yhteydessä maan taloudellista tilannetta ja talouspolitiikan muutostarpeita. Hallituksen tavoitteena on, että valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen kääntyy laskuun ja että valtiontalouden alijäämä ei ylitä 1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Mikäli nämä tavoitteet eivät toteudu, hallitus on sitoutunut sopeutustoimiin.

Toteutunut talouskasvu sekä lähivuosien näkymät ovat merkittävästi heikommat kuin hallitusohjelmaa tehtäessä arvioitiin. Julkisen talouden kestävyysvaje on ennakoitua suurempi. Muuttuneessa tilanteessa myös talouspolitiikan peruslinjaukset on määritettävä uudestaan.

Alkuvuoden aikana on julkistettu Suomi Investointikohteena ja Taloudellisten ulkosuhteiden verkosto -raportit. EK pitää tärkeänä, että raporttien viestit otetaan tosissaan ja niissä olevat ehdotukset johtavat toimenpiteisiin pikaisesti. Kolmas, tulossa oleva ns. Stadighin työryhmän raportti tulee myös sisältämään joukon ehdotuksia, joilla Suomi voidaan saada takaisin kasvu-uralle.

Elinkeinoelämän keskusliiton tärkeimmät viestit hallitukselle ovat:

• Talouspolitiikan liian raju välitön kiristäminen voidaan välttää, jos nyt tehdään nopeat päätökset uskottavista ja tehokkaista rakenneuudistuksista. Tämä tarkoittaa päätöksiä sekä eläkeiästä että kuntarakenteen ja julkisten palvelujen uudistamisesta.
• Menohallinnan lisäksi talouspolitiikassa on keskityttävä tuottavuuden ja työpanoksen kasvattamiseen. Työpanoksen lisäämiseksi työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta.
• Kokonaisveroasteen nousu on estettävä hallituskauden aikana. Työnteon kannustamiseksi verotuksen painopistettä on siirrettävä edelleen pois työn, osaamisen ja yrittäjyyden verotuksesta.
• Talouspolitiikassa on nopeasti ryhdyttävä toimiin, jotka vahvistavat talouskasvua ja yritysten toimintaedellytyksiä sekä kilpailukykyä.

Talouden lähiajan kasvunäkymät ovat heikot

Maailmantalouden elpyminen pysähtyi vuonna 2011. Kehittyneiden maiden lähivuosien kasvunäkymiä varjostaa julkisten talouksien velkaantuminen. Euroalueen kasvu on tänä vuonna erittäin hidasta. USA:ssa työmarkkinat ja talouden odotukset ovat hieman piristyneet, mutta talouskasvu on sielläkin tänä vuonna hidasta.

Suomessa on riski talouden ajautumisesta taantumaan. Optimististenkin ennusteiden mukaan bruttokansantuote ei tänä vuonna juurikaan kasva. Vuosina 2013–2016 suomalaiset yritykset voivat kuitenkin palata kasvu-uralle, mikäli niiden kilpailukyky on kunnossa ja Euroopan talous vakautuu.

Viime vuonna valtion ja kuntien tulot kehittyivät odotettua nopeammin. Edellinen taantuma aiheutti kuitenkin erittäin suuren vajeen. Lähivuosien tärkein haaste on palauttaa julkinen talous tasapainoon ja estää hallitsematon velkaantuminen.

Vaikka Suomen julkinen talous on vielä suhteellisen vähän velkaantunut, velan nopea kasvu on huolestuttavaa. Pitkän ajan uskottavilla rakenneuudistuksilla ja menotalouden tiukalla hallinnalla voidaan välttää talouspolitiikan liian raju kiristäminen. Näin julkisen talouden sopeuttaminen voidaan toteuttaa siten, että se ei vie taloutta uuteen taantumaan.

Työuria on pidennettävä ja työmarkkinoita joustavoitettava

Julkisen talouden tervehdyttämisessä tärkeintä on työurien pidentäminen. Työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen on saatava aikaan pitkäjänteinen kokonaisratkaisu työurien pidentämiseksi, työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaamiseksi ja riittävän eläketurvan varmistamiseksi hallitusohjelman mukaisesti.

Työmarkkinaosapuolet sopivat toimista, joilla työurat pitenevät alkuperäisen tavoitteen mukaisesti vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.

Työuria on pidennettävä alusta, keskeltä ja lopusta. Opiskeluaikoja on lyhennettävä  ja työelämään siirtymistä nopeutettava mm. opintotukijärjestelmää muuttamalla.

Työkyvyttömyyseläkkeiden alkavuutta on alennettava tehostamalla edelleen varhaista puuttumista työkyvyttömyystapauksiin erityisesti työterveyshuollon, työeläkejärjestelmän ja Kelan yhteistyötä kehittämällä. Osatyökykyisten työllistämistä on tehostettava raamisopimuksessa tarkoitetulla kattavalla ohjelmalla. Kuntoutuksen tuloksellisuutta on tehostettava.

Vähimmäiseläkeikä on nostettava 63 vuodesta 65 vuoteen ja osa-aikaeläkkeen ikärajaa on nostettava.

Työttömyysturvan lisäpäiväoikeudesta on luovuttava ja edistettävä ikääntyneiden työntekijöiden työllistämismahdollisuuksia tehokkaalla työvoimapolitiikalla.

Hallituksen on myös edistettävä työmarkkinoiden joustavuutta ja varmistettava erilaisten työsuhdemuotojen käyttö.  Erityisesti nuorten työllistämiseksi työlainsäädäntöä on saatava nykyistä joustavammaksi. Kaiken kaikkiaan on lisättävä mahdollisuuksia sopia asioista paikallisesti yrityksissä.

Julkisia menoja on karsittava

On selvää, että hallituksen on pystyttävä päättämään myös sellaisista menoleikkauksista, joilla on vaikutusta julkisten palvelujen saatavuuteen. Julkiset menot on asetettava tärkeysjärjestykseen ja arvioitava, voiko nykyisen palvelutason kaikilta osin säilyttää.

Yleisiä menoja karsittaessa on pidettävä huolta talouskasvun edellytyksistä. Leikkausten kohdistaminen yritysten toimintaedellytyksiin heikentäisi talouden kasvuvoimaa ja pitkällä aikavälillä rapauttaisi hyvinvointipalvelujen maksupohjaa.

Kuntauudistus toteuttava ripeästi

Valtion ja kuntien on käytettävä vero- ja maksutulot entistä tehokkaammin. Kuntauudistuksen ripeä toteuttaminen on edellytys kuntien palvelutuotannon uudistamiseksi nykyistä laadukkaammaksi, tehokkaammaksi ja edullisemmaksi.

Julkisessa palvelutuotannossa on hyödynnettävä kaikkia tuotantotapoja. Kunnan ja kuntalaisten kannalta parhaat ratkaisut on etsittävä avoimesti ja hyödynnettävä tervettä ja reilua kilpailua.

Kunnat eivät saa omalla liiketoiminnallaan aiheuttaa kilpailun vääristymistä markkinoilla. Kilpailussa on pärjättävä etevämmyydellä eikä yhteiskunnan varoista kustannettujen epäreilujen kilpailuetujen turvin.

Kuntalaisia on kuultava siinä, millaisia palveluita heille tuotetaan. Kuntalaisille on annettava myös nykyistä enemmän vapautta valita, mistä he palvelunsa hankkivat.

Julkisen sektorin on käytävä jatkuvaa vuoropuhelua yritysten kanssa, jotta puolin ja toisin ymmärretään tarpeet ja mahdollisuudet. Parhaimmillaan yhteistyö kirittää myös kunnan omia yksiköitä entistä parempiin tuloksiin.

Kuntien on laadittava palvelustrategia, jossa ennakoidaan, mitkä palvelut kunta tuottaa itse, ja mitkä se hankkii markkinoilta.

Julkisen sektorin on hyödynnettävä sähköisiä työkaluja huomattavasti nykyistä tehokkaammin. Esimerkiksi sähköistä asiointia on tehostettava. On myös huolehdittava siitä, että erilaiset järjestelmät ovat yhteensopivia niin, että tieto liikkuu sen tarvitsijoiden välillä. Päällekkäisiä ja toisiensa kanssa keskustelemattomia järjestelmiä on nykyään aivan liikaa.

Kokonaisveroaste ei saa nousta

Talouden kasvun ja uusiutumiskyvyn takia verotuksen painopistettä on siirrettävä edelleen pois työn, osaamisen ja yrittäjyyden verotuksesta. Kansantalouden kokonaisveroastetta ei pidä nostaa. Tavoitteeksi on otettava kokonaisveroasteen lasku, ja siihen tulee tiukasti pyrkiä hallituskaudella.

Useat kotimaiset ja kansainväliset tutkimukset osoittavat, että yritysten verottaminen on talouskasvun kannalta haitallisinta verotusta. Liian raskas yritysverotus siirtyy viime kädessä työntekijöiden ja kuluttajien kannettavaksi: yritysten kannattavuus heikkenee ja hintoihin kasautuu nousupaineita.

Yhteisöverokantaa alennettiin tälle vuodelle 26 %:sta 24,5 %:iin. Alentamista perusteltiin yritysverotuksen kansainvälisen kilpailukyvyn sekä yritysten työllistämis-, kasvu- ja investointimahdollisuuksien parantamisella. Tämä ei riitä vauhdittamaan investointeja eikä kasvua.

Yhteisöverokantaa on alennettava uusilla päätöksillä niin paljon, että se antaa todellisen signaalin Suomen talouden kasvuhalusta ja yrittämiseen kannustavasta toimintaympäristöstä. Yritysverotus vaikuttaa investointien lisäksi emoyhtiöiden sijaintiin sekä voittojen tulouttamiseen.

Verrattuna muihin toimenpiteisiin, yhteisöverokannan alentaminen on kaikkein yksinkertaisin toimenpide edistää investointeja Suomeen.

Suomen menestyksen arvioidaan perustuvan tulevaisuudessa huippuosaamiseen kaikissa ammateissa. Onkin ristiriitaista, että juuri kaikkein tärkeintä tuotannontekijää, osaamista ja siihen panostamista, rasitetaan edelleen poikkeuksellisen ankaralla verotuksella. Päätökset palkkaverotuksen asteittaisesta alentamisesta tulee tehdä pikaisesti.

Myös pääomatuloverotuksen tulee kannustaa yrittäjyyteen, suomalaiseen omistajuuteen ja liikkuvien pääomien sijoittamista Suomeen. Pääomaverokannan korottaminen ja sen muuttaminen progressiiviseksi oli virheellistä veropolitiikkaa.

EK vastustaa komission ehdotusta rahoitusalan liiketoimien verottamisesta (ns. transaktiovero). Vero heikentäisi investointien houkuttelevuutta ja vaikuttaisi talouskasvuun negatiivisesti. Vero olisi merkittävän haitallinen kansallisten pääomamarkkinoiden ja yritysten kilpailukyvyn näkökulmasta.

Pääomamarkkinoiden vahvistaminen

Innovatiivisten ja kasvavien yritysten riskipääomamarkkinat ovat kapealla pohjalla. Pääoman ja liiketoiminnan kehittämisen osaaminen voivat muodostaa pullonkaulan monen lupaavan idean ja yrityksen kehittämiselle. On otettava käyttöön monien muiden maiden tavoin kannuste yritysten kasvun ja investoinnit mahdollistaville pääomasijoituksille.

Myös listautuminen ja erilaiset kasvuyritysten markkinapaikat voivat tarjota yrityksille luontevan kanavan riskipääomarahoitukselle. Tätä mahdollisuutta hyödyntävien yritysten määrä on Suomessa ollut viime vuodet vähäinen. Markkinoita on kehitettävä siten, että listautumisantien toteuttaminen on entistä houkuttelevampaa. Lisäksi listautumisia on edistettävä muun muassa toteuttamalla arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistus pääomamarkkinoiden kilpailukyvyn turvaavalla tavalla.

Logistiikka-, energia- ja raaka-ainekustannuksia hillittäväYrityksiin kohdistuu yhä enemmän erilaisia veroja, maksuja ja velvoitteita, jotka nostavat logistiikka-, energia-, raaka-aine- ja materiaalikustannuksia ja siten heikentävät yritysten kustannuskilpailukykyä.

Tämän vuoden alussa toteutunut dieselpolttoaineen veronkorotus nostaa elinkeinoelämän vuotuisia kustannuksia yli 100 miljoonalla eurolla. Dieselpolttoaineen verotus on Suomessa tällä hetkellä yksi EU:n kireimmistä. Logistiikkakustannusten hillitsemiseksi tulisi rakentaa ammattiliikenteelle dieselpolttoaineveron palautusjärjestelmä, joka mahdollistaisi palautuksen niille, joihin kohdistuu suurin kustannusrasitus.

Ilmasto- ja ympäristöperusteiset EU-säädökset aiheuttavat merkittäviä kustannuksia etenkin kansainvälisillä markkinoilla toimiville yrityksille. Suomessa tulisi varata mahdollisuus kompensoida vientiyrityksille niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat päästökaupasta päästöoikeuden hinnan siirtyessä sähkön markkinahintaan. Saksa on jo ilmoittanut maksavansa teollisuudelleen tätä tukea. Tuki- ja kompensointitarve voi nousta myös merenkulun rikkivaatimusten vuoksi vuodesta 2015 alkaen.

Energiaverotuksen keventämistä on jatkettava koko yrityskentässä EU:n sallimassa määrin. Uusia veroja, kuten ns. windfall-veroa ei pidä ottaa käyttöön, sillä vero heikentäisi sekä energiaa tuottavien että käyttävien yritysten toiminta- ja investointiolosuhteita. Monet yritykset omistavat osuuksia vesi- ja ydinvoimalaitoksista, jolloin vero aiheuttaisi niille lisäkustannuksia ja heikentäisi kilpailuedellytyksiä etenkin kansainvälisillä markkinoilla. Myöskään uraaniveron valmistelu ei ole mielekästä, sillä EU:n energiaverodirektiivi edellyttää, että sähkön verotus kohdistuu kulutukseen eikä tuotantoon. Yrityksiä ei saa rasittaa myöskään uusilla luonnonvaroihin tai jätteisiin kohdistuvilla veroilla.

Liikenneinfrastruktuurin rahoituksesta huolehdittava

Toimiva liikennejärjestelmä ja kilpailukykyinen logistiikka ovat keskeinen kasvun edellytys. Ulkomaankaupan tärkeimmillä kuljetusreiteillä ja kotimaan vilkkaimmilla liikenneväylillä on monia keskeisiä investointikohteita, minkä vuoksi liikenneinfrastruktuurin kehittämisinvestoinnit on perusteltua pitää tasaisesti nykytasolla pitkäjänteisiin investointiohjelmiin pohjautuen.

Samalla on tärkeä huolehtia siitä, että väylien kunto ei pääse rapautumaan. Perusväylänpidon määrärahan ostovoima on jatkuvasti laskenut, eikä se ole vuosiin riittänyt pienempiin investointeihin, jotka voisivat olla hyvin kustannustehokkaita palvelutason parantamisessa. Perusväylänpitoon on siten tarpeen kohdentaa nykyistä enemmän varoja.

Valtiontalouden tilanne sekä liikenneväylien merkitys elinkeinoelämälle ja talouden kasvulle perustelevat myös uusien rahoitusmallien kehittämistä. Nykyisin käytössä olevien elinkaari- ja jälkirahoitusmallien lisäksi on tarpeen ottaa käyttöön uusia malleja (kuten infrastruktuurin rahoitusyhtiö), joissa valtion ja yksityisen sektorin erilliset ja yhteiset rahoitusjärjestelyt tulevat mahdollisiksi ja kiinnostaviksi. Tarvitaan houkuttimia yksityisen infrastruktuurisijoittamisen kannustamiseksi.

TKI-rahoituksen oltava riittävä

Kiristyvä taloudellinen tilanne aiheuttaa suuria haasteita TKI-toiminnalle. Julkisin toimin on pidettävä huoli kasvun edellytyksistä ja tuettava kilpailukykyä tarvittavasta valtiontalouden menokurista huolimatta.

Hallitusohjelmassa t&k-investoinneille asetettu 4 prosentin osuus bkt:stä ei ole toteutumassa vaalikauden aikana. EK:n investointitiedustelun mukaan vuonna 2011 yritysten t&k-toiminnan menot laskivat runsaat kaksi prosenttia. Nokian ja sen arvoverkoston toiminnan uudistukset lisäävät yksityisen sektorin t&k -panostusten epävarmuutta.

Vuoden 2012 talousarviossa Tekesin määrärahoja leikattiin merkittävästi. Lisäksi kehyspäätöksen mukaan valtion t&k -panostusten bkt-osuus voi vaalikauden lopussa laskea jopa alle yhden prosentin, joka on koko EU-tason julkisen sektorin bkt-osuuden vähimmäistavoite. Tekesin TKI -toiminnan tukiin ei tule kohdentaa enää lisää menosäästöjä, koska ne ovat keskeisimmät uudistavista tukimuodoista

Elinkeinotukien lisäsäästöt on ensisijaisesti kohdistettava tukijärjestelmän hallinnollisen tehokkuuden lisäämiseen. Yritystuki- ja neuvontajärjestelmää yksinkertaistamalla ja sen ohjausta tehostamalla saadaan parannettua vaikuttavuutta ja pienennettyä hallintokuluja.

Julkista suoraa TKI -rahoitusta ollaan perustellusti jo tällä hetkellä suuntaamassa entistä haasteellisempiin hankkeisiin. Samalla on laajennettava systemaattista kehittämistoimintaa tekevien PK -yritysten määrää ottamalla käyttöön yritysten t & k -verokannustinjärjestelmä.

Korkeakoulujen rakenteellista ja toiminnallista kehittämistä on jatkettava edelleen laajempien kokonaisuuksien aikaansaamiseksi. Valtion tutkimuslaitoskenttään tarvitaan kokonaisuudistus, jotta niiden resurssit otetaan tehokkaampaan käyttöön. Sektoritutkimukseen suunnatut varat ja rakenteet on uudistettava niin, että ne vastaavat nykyistä paremmin yhteiskunnan muuttuvia tarpeita. Pitkään esillä ollut uudistamistarve ei ole johtanut riittäviin konkreettisiin ratkaisuihin.

Ei lisäsäästöjä koulutukseen

Yliopistojärjestelmää on tehostettava rakenneuudistuksilla, päällekkäistä koulutusta karsimalla sekä vahvistamalla yliopistojen yhteyksiä elinkeinoelämään. Yliopistojen rahoitusmallia on uudistettava siten, että yliopistoja palkitaan opetuksen hyvästä laadusta ja yhteydestä yritysten tarpeisiin työnantajapalautteen avulla.

Opintotukijärjestelmää on uudistettava niin, että se lyhentää opintoaikoja, valmistaa opiskelijat työelämään entistä nuorempina ja takaa kansalaisten tasavertaisen pääsyn korkeakoulutukseen. Samaan aikaan on kehitettävä malli korkeakouluopintojen osittaisesta maksullisuudesta joko suoran opinto- tai lukukausimaksun, opintosetelin tai eri keinoista koostuvan yhdistelmän avulla.

EK pitää tärkeänä ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen kehittämistä kokonaisuutena. Ammatillisten perusvalmiuksien varmistaminen vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa oleville edellyttää ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen ja oppisopimuspaikkojen riittävyyden lisäksi monipuolisia toimenpiteitä, joilla tuetaan yksilöllisiä koulutuspolkuja. Yhteiskuntatakuuseen kuuluvan koulutustakuun osalta ei voida katsoa vain perusopetuksen päättävää ikäluokkaa.

Ammattikorkeakoulu-uudistusta on jatkettava, jotta uusi rahoitusmalli ja osakeyhtiömuotoiset ammattikorkeakoulut aloittavat toimintansa 2015. Ammattikorkeakouluille on kohdennettu myös merkittäviä säästötavoitteita vuosille 2012 – 2015, joiden toteutuminen vaatii toimenpiteiden aloittamista jo vuonna 2012 ja saattavat vaatia ajateltua pidempää siirtymäaikaa.

Maahanmuuttajien kotouttamislain toimeenpano turvattava

Uudessa kotouttamislaissa laajennettiin kotouttamistoimet koskemaan kaikkia ulkomaalaisia, myös työn perusteella muuttaneita ja heidän puolisojaan, mutta lisärahaa ei tämän vuoden budjettiin saatu kuin nimellisesti.

Vaikka laki muuttui, toimenpiteiden ulottuminen muihin kuin työttömiin maahanmuuttajiin sekä pakolaisiin/turvapaikanhakijoihin, ei ole toteutunut määrärahojen vähyyden vuoksi. Hallituksen on turvattava riittävä rahoitus kotouttamislain toimeenpanoon. Työn perusteella maahan muuttaneet ja heidän perheenjäsenensä on päästävä kotouttamistoimenpiteiden piiriin. Myös eri hallinnonalojen vastuita on selkeytettävä kotouttamisen onnistumisen varmistamiseksi.

Paremman sääntelyn edistäminen

Hallituksen on annattava vahva panostus yritysvaikutusten arviointiin ja tavoiteltava hallinnollisen taakan alentamista yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Hallinnollisen taakan vähentäminen on saatettava jatkuvasti voimassaolevaksi tavoitteeksi tai prosessiksi.

Lisäksi on varmistettava, että yritysvaikutusten arviointi tehdään asianmukaisesti ja kattavasti lainvalmistelun yhteydessä.

EU:n ”Think Small First” -periaatteen mukaisesti pienyritykset tulee ottaa mukaan lainsäädännön valmisteluun jo alkuvaiheessa. Sääntelyä on kevennettävä ja mahdolliset sääntelypoikkeukset mikroyritysten osalta on toteutettava tarvittaessa tapauskohtaisesti. PK -yritystestien käyttöä on lisättävä vaikutusarvioinneissa.

Kehitysyhteistyörahoitusta ohjattava yksityisen sektorin yhteistyöhön

Useissa maissa yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet on nostettu tärkeimmäksi toimintamalliksi kehityspolitiikan ohjauksessa ja toimeenpanossa. Myös Suomen kehitysyhteistyössä on hyödynnettävä pitkäjänteisesti suomalaisia yrityksiä ja niiden osaamista. Näin saadaan varoja ja osaamista muistakin kuin julkisista lähteistä ja saavutetaan kestäviä kehitysvaikutuksia.

Tämä vaatii Finnfundin rahoitusresurssien (osakepääoman) ja riskinottomahdollisuuksien (erityisriskirahoitus) merkittävää lisäämistä kehitysyhteistyömäärärahoista sekä hanketasolla että koko toiminnan laajuudessa.

Kehitysyhteistyömomentilla korkotukiluottomäärärahoihin tarvitaan lähivuosille usean miljoonan vuotuinen lisämäärärahakohdennus nykyiseen. On saatava välitön varmuus siitä, että yrityksissä vireillä olevien hankkeiden valmistelua kannattaa jatkaa ilman keskeytyksiä ja yrityksissä ja valmisteluvaiheessa olevien hankkeiden toimeenpanoon taataan riittävät resurssit.

Korkotukihankkeiden valmisteluaika on pitkä ja vaatii yrityksiltä merkittäviä panostuksia. Politiikan äkkinäiset muutokset aiheuttavat suuria taloudellisia menetyksiä.

Työrauhajärjestelmä on uudistettava viipymättä

Toimiva työrauhajärjestelmä tukee kasvua ja työllisyyttä sekä vahvistaa yritysten kilpailukykyä. Työrauha ja sen ennustettavuus vaikuttavat myös yrittäjyyteen, yritysten sijoittautumismaavalintaan ja toimintamahdollisuuksiin.

Suomen työrauhajärjestelmä on pääosin luotu 1940- ja 1960-luvuilla. Toimintaympäristö on muuttunut olennaisesti tämän jälkeen, eikä vanhentunut lainsäädäntö vastaa enää kansainvälistyneen yhteiskuntamme tarpeisiin.

Elinkeinoelämän keskusliiton tilastojen mukaan työtaisteluissa menetettiin vuonna 2011 yhteensä 127 000 työpäivää. Työnantajien ilmoittamista lakoista lähes 90 prosenttia oli laittomia.

Koska lakoista tuomittavat hyvityssakot ovat käytännössä muutamia tuhansia euroja, ne eivät estä laittomia työtaistelutoimia. Ne eivät myöskään ole missään suhteessa laittomuuksista aiheutuviin vahinkoihin. Työmarkkinoiden häiriöttömyyden turvaamiseksi työriitojen sovittelua on myös tehostettava.

Hallituksen on käynnistettävä työrauhajärjestelmän uudistaminen ja saatettava se ajanmukaiselle tasolle.