EU ajaa etusijaa eurooppalaiselle tuotannolle – EK panostaisi sisämarkkinoihin

EK:n mielestä komissio on oikealla asialla, kun se hakee keinoja vahvistaa eurooppalaisten yritysten pärjäämistä globaalissa markkinassa ja vauhdittaa puhtaiden ratkaisujen kysyntää. Paikallisen tuotannon suosiminen julkisissa hankinnoissa ei kuitenkaan ole paras tapa vahvistaa Euroopan kilpailukykyä. Paljon suuremmat hyödyt saataisiin, jos Eurooppa ottaisi kaikki tehot irti sisämarkkinoistaan. Jäsenmaille tarvitaan lisää painetta sisämarkkinaesteiden poistamiseksi.

Eurooppa hakee keinoja pitää paremmin puoliaan, kun kauppasuhteiden epävarmuudet kasvavat ja protektionismi maailmalla etenee. Komission odotetaan julkistavan Industrial Accelerator Act -esityksen maaliskuussa, mahdollisesti jo 4.3.

Talouden kannalta tärkeä seurattava kysymys koskee sitä, millaista etusijaisuutta komissio tulee esittämään eurooppalaisille tuotteille ja ratkaisuille (European Preference, Buy European). Komission harkinnassa on lainsäädäntöä, jolla esimerkiksi julkisiin hankintoihin voitaisiin liittää eurooppalaisuusasteen kaltaisia ehtoja.

Julkiset hankinnat muodostavat 15 prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta, joten niiden taloudellinen merkitys on suuri, toteaa EK:n Brysselin-toimiston päällikkö Ilari Kallio:

”Tavoitteista EK on monelta osin samaa mieltä: eurooppalaisen teollisuuden ja laajemmin koko elinkeinoelämän pärjäämistä on vahvistettava ja toimitusketjujen kriisinkestävyyttä on lujitettava. Tämä tulee kuitenkin tehdä kestävällä tavalla – luoden Euroopalle aitoa kansainvälisen tason kilpailukykyä”.

Julkisia hankintoja koskevissa eurooppalaisuusvaatimuksissa on vaarana, että ne vääristäisivät kilpailua ja heikentäisivät markkinoiden toimivuutta.

”Yritysten kannalta on myös hankalaa, jos komissio muuttaa vaatimuksia dynaamisesti vuodesta toiseen. Se toisi mukanaan byrokratiaa, jota EU:ssa pitäisi päinvastoin karsia. Erityisesti prosentuaalisten eurooppalaisuusosuuksien laskenta ja valvonta voi johtaa yrityksiä ja hankintaviranomaisia kuormittaviin raportointivelvoitteisiin. Tällöin hallinnollinen taakka todennäköisesti valuisi toimitusketjuun heikentäen myös pk-yritysten edellytyksiä osallistua julkisiin hankintoihin. Siksi mahdolliset eurooppalaisuusvaatimukset tulisi rajata erittäin tarkasti sekä määritellä selkeästi ja ennakoitavasti”, toteaa Ilari Kallio.

Myönteistä olisi luvitusprosessien sujuvoittaminen EU-alueella samaan tapaan kuin Suomessa jo on tehty. Tällöin on kuitenkin varmistettava, että EU-tason ratkaisut ovat yhteensopivia onnistuneiden kansallisten toimintamallien kanssa.

Hyödynnetään sisämarkkinoiden valtava potentiaali

Sisämarkkinaesteiden avaaminen olisi paljon tehokkaampi ja pitkävaikutteisempi keino kasvattaa eurooppalaisen tuotannon kysyntää, esittää EK:n EU-asioista vastaava johtaja Lotta Nymann-Lindegren:

”EK:ssa haluamme kiirehtiä komission toimia, joilla jäsenmaiden keskinäistä kauppaa saataisiin sujuvoitettua ja sääntelyä harmonisoitua. Hyvän lähtökohdan tarjoaa komission laatima sisämarkkinastrategia ja sen sisältämä ns. terrible ten -listaus, jossa on tunnistettu merkittävimmät pullonkaulat.”

Sisämarkkinaesteiden purkuun tulee tarttua viiveettä ja asettaa myös jäsenmaille konkreettiset aikarajat. Poliittisen paineen lisäämiseksi olisi tärkeää julkistaa komission laatimat analyysit kunkin jäsenvaltion ylläpitämistä haitallisista esteistä. Sisämarkkinan vetovoimaa lisää myös sääntelyn keventäminen ja sujuvoittaminen, muistuttaa Nymann-Lindgren.

Sisämarkkinoiden kaupan esteet vastaavat keskimäärin noin 44 prosentin tullia tavarakaupassa ja peräti 110 prosentin tullia palvelukaupassa.

Puhtaiden ratkaisujen kysynnän kasvua vauhdittaisi myös EU-rahoituksen kohdentaminen edelläkävijähankkeille ja niihin liittyville investoinneille. EU:n tuleva kilpailukykyrahasto on tästä näkökulmasta merkittävä mahdollisuus myös suomalaisyrityksille.