EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030: EK kannattaa tavoitteen kiristämistä 50 – 55 prosenttiin

EK on määritellyt viisi onnistumisen edellytystä, joilla uusi 2030-tavoite voidaan saavuttaa. Yrityksiltä tarvitaan nyt ennennäkemättömän suuria investointeja – ja nopealla aikataululla. Siksi talouden jälleenrakennus, elvytysrahoitus ja ilmastotoimet pitää saada kulkemaan tehokkaasti käsi kädessä, vaatii EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

EU:n komissio on julkistamassa viimeistään ke 16.9. vuoden 2030 päästövähennyksen kiristämistä nykyisestä 40 prosentista jopa 55 prosenttiin. Tavoite on todella tiukka mutta kannatettava, arvioi Jyri Häkämies.

”Suomalaiset yritykset haluavat olla ilmastotoimien etulinjassa ja otamme myös vuoden 2030 haasteen vastaan. Se on tärkeä välietappi kohti hiilineutraalia Eurooppaa vuonna 2050. Kunnianhimoiset päästövähennysluvut on mahdollista saavuttaa, kunhan yritysten massiivisille ilmastoinvestoinneille annetaan tehokkain mahdollinen vetoapu. Tätä vetoapua on nyt saatavilla, kunhan EU:n ja Suomen elvytysrahoitus suunnataan vauhdittamaan yritysten kestävää kasvua.”

Ilmasto- ja energiapolitiikan käytännön toimeenpano on suunniteltava yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa, Häkämies muistuttaa. Suomessa on saatu hyviä kokemuksia ilmastopolitiikan ja eri toimialojen yhteistyöstä esimerkiksi vähähiilisyystiekarttojen laadinnassa.

5 onnistumisen edellytystä, joilla vuoden 2030 tavoitteeseen päästään:

1. Päästövähennyksiä tuottavat demo- ja pilottihankkeet sekä teknologiainvestoinnit pitää saada liikkeelle nopeasti. Tässä tulee hyödyntää tehokkaasti sekä kansallista että EU:n elvytysrahaa. Olennaista on myös panostaa sähköistymiseen, muihin vähäpäästöisiin energiaratkaisuihin sekä vetyyn ja hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön raaka-aineena.
2. Päästökauppa ja muut markkinaehtoiset ohjauskeinot ovat avainasemassa. Päästökauppa on myös hyödynnettävä keinona huolehtia eurooppalaisyritysten kilpailuedellytyksistä maailmalla, kun EU:n ilmastopolitiikan etumatka kasvaa. Päästöoikeuksien ilmaisjaon ja epäsuorien sähkökustannusten hyvityksen merkitys korostuu entisestään, kun uusi 2030-tavoite suurella todennäköisyydellä kiristää päästökattoa ja nostaa päästöoikeuden hintaa. Palvelualoilla päästövähennyksiä edistää sähköveron alentaminen ja uusiutuvan pientuotannon käytön tuki. Jos kilpailukyky heikkenee, on ryhdyttävä tarvittaviin tukitoimiin.
3. Yritysten investointien etenemistä ei tule hidastaa lainsäädännöllisellä epävarmuudella. EU-sääntelyn valmistelukoneisto ja kansallinen toimeenpano ovat raskas mankeli muutoinkin haastavassa tilanteessa. Siksi olisi tärkeää minimoida lisäsääntely ja nykyisen lainsäädännön muutokset, mikäli 2030-tavoitteen saavuttaminen ei sitä välttämättä edellytä.
4. EU:n on tärkeää toimia aktiivisesti kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, jotta muut maat saadaan mukaan kiristämään omia tavoitteitaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti. Siksi EU:n kannattaa ajaa muun muassa kansainvälisten joustomekanismien käyttöönottoa.
5. Maksimoidaan Suomen positiivinen ilmastovaikutus viennin kautta eli ns. hiilikädenjälki. Maamme voi olla kokoaan merkittävästi suurempi ilmastovaikuttaja, kun yritystemme vähähiiliset ratkaisut ja tuotteet saadaan mahdollisimman laajasti markkinoille niin EU:ssa kuin muualla maailmalla.

Komission 2030-ilmastotavoite-ehdotus tulee osaksi EU:n ilmastolakia, joka on jo Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyssä. Parlamentti on keskustellut jopa 60 prosentin päästövähennystavoitteesta – neuvoston puolella seitsemän maata Suomi mukaan lukien on ilmoittanut kannattavansa 55 prosentin tavoitetta.