Kokkila: Suomi kuin ulkoilmamuseo – on uskallettava muuttua

EK:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkilan puheen referaatti,  EK:n Yrittäjävaltuuskunnan kesäkokous 22.8.2014, Turku

– Suomen taloudellinen tilanne on vaikea, ja maailmanpoliittinen tilanne on vaikeuttanut sitä entisestään. Suomalaisten yritysten suhdannenäkymät ovat syksylle varsin vaatimattomat. Nousun odotukset virisivät hienoisesti keväällä, mutta näkymät eivät ole vahvistuneet kesän aikana. Talouden ennusteita on jouduttu laskemaan koko ajan huonompaan suuntaan.

– Mutta kuten kaikki jo hyvin tiedämme, kyse ei ole pelkästään heikosta suhdanteesta. Suomi ja osittain koko Eurooppa alkaa muistuttaa ulkoilmamuseota, jota meillä ei ole varaa pitää yllä.

– Yhteiskunnan vanhat jäykät rakenteet natisevat liitoksissaan, mutta rohkeutta tehdä riittävän suuria uudistuksia ei tahdo löytyä. Sen sijaan aikaa käytetään kansantalouden kannalta haitallisten populististen asioiden edistämiseen, kuten oppivelvollisuusiän nostamiseen, eläkeyhtiöiden hallintoa haittaavaan lakiuudistukseen ja eläkkeiden korotukseen äänien keräämisen toivossa. Esimerkiksi oppivelvollisuusiän korottamisen sijaan rahat pitäisi käyttää nuorten työnteon kannustamiseen oppisopimusten kautta.

– Mutta nykyisillä eväillä emme saa tätä maata nousemaan ylös siitä syvästä kuopasta, jonka olemme osittain itse itsellemme kaivaneet. Meillä on edessämme haastava syksy. Poliittinen tilanne on hankala – vaaleihin on aikaa 8 kk, päähallituspuolueilla on uudet puheenjohtajat ja houkutus välttää ikäviä päätöksiä voi olla suuri. Ennuste on, että joudumme syksyn mittaan lujille, jos haluamme puolustaa Suomen elinkeinoelämän ja siinä samalla kaikkien suomalaisten etua.

– Suomessa on vuosikymmeniä eletty konsensushengessä politiikassa ja työmarkkinoilla. Useimmiten sopu näyttää syntyneen lisäämällä sosiaaliturvaa, vapaa-aikaa, palkkaa, työntekijöiden oikeuksia tai ns. ”hyvinvointia” jossain muussa merkityksessä. Lopputuloksena on yhteiskunta, joka on vähitellen ottanut vastuulleen ihmisten hyvinvoinnin aamusta iltaan ja kehdosta hautaan. Seurauksena on monien ihmisten passivoituminen ja jopa tarkoituksellinen heittäytyminen turvaverkkojen varaan työssä tai vapaa-aikana työnsä tunnollisesti hoitavien ihmisten kustannuksella.

– Suomen julkinen sektori on paisunut rajusti yli kantokyvyn. Julkiset palvelut rahoitetaan yritysten ja ihmisten kustannuksella, verovaroilla, ja taakka on käynyt liian suureksi. Kuntien tehtäviä on kyettävä karsimaan ja siitä on saatava poliittiset päätökset aikaan jo sote-uudistuksen yhteydessä.

– Minusta työllisyys- ja kasvusopimus oli tässä mielessä käännepiste; siinähän sovittiin erittäin maltillisista palkankorotuksista ja työelämän pelisääntöjen uudistamisesta. Mutta – toistaiseksi vain palkankorotusosa on toteutunut. Mikäli pelisääntöjen uudistus ei toteudu, TyKa oli huono sopimus, koska toistaiseksi se on sitonut vain toista osapuolta. Työpaikoilla ja firmoissa ei voida jatkaa näin. Muutos on saatava aikaan. Minusta sen voi tehdä vain yhdessä. Olen varma, että ihmiset ovat mukana, kunhan asioista vastuussa olevat rohkaisevat mielensä ja tekevät päätöksiä. Toimintatapoja on muutettava.

– Tärkeä osa työllisyys- ja kasvusopimusta oli yhteisymmärrys siitä, että neuvottelujärjestelmämme on uudistamisen tarpeessa. Muu työlainsäädäntömme on uusittu viimeisten 10-20 vuoden aikana paitsi työehtosopimuslaki, joka on vuodelta 1946. Suomi on hyvin toisennäköinen nyt, kuin vuonna 1946 ja uutta lainsäädäntöä kaivataan kipeästi. Neuvotteluissa pitää saada ratkaisu syntymään mahdollisimman pikaisesti syksyn aikana.

– Aivan keskeinen asia järjestäytyneessä yhteiskunnassa on se, että lakeja noudatetaan. Jos jossain tapauksessa ei noudateta, lain rikkomisesta pitää tulla riittävä seuraamus. Myös tässä lainuudistuksessa pitää puolin ja toisin hyväksyä tämä lähtökohta. Lain uusiminen on hyödytöntä, jos lakia ei sitouduta noudattamaan. Muussa tapauksessa ihmisten moraali rapautuu.

– Laittomat lakot vaarantavat koko sopimusjärjestelmämme uskottavuuden ja laillisuuden kunnioittamisen perinteen, joka on ollut yksi Suomen vahvuuksista. Suomessa on viime vuosina ollut keskimäärin yli 100 laitonta työtaistelua vuodessa. Tilanne on kestämätön esimerkiksi naapurimaahamme Ruotsiin verrattuna, jossa laittomia lakkoja ei ole käytännössä lainkaan. Laittomista lakoista tuomittavat lakkosakot ovat merkityksettömän pieniä eli keskimäärin muutaman tuhannen euron suuruisia. Laittomista lakoista aiheutuu toisaalta jopa miljoonien suuruisia vahinkoja yrityksille. Normaalin oikeustajun mukaista olisi, että laittomaan toimintaan syyllistynyt joutuisi korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Niin muissa lainrikkomistapauksissa toimitaan.

– On tietysti aika mielenkiintoinen asia, että tällaisessa tilanteessa työnantajat keräävät ammattiliitoille jäsenmaksut, vaikka sama asia voitaisiin hoitaa automaattisilla pankkiveloituksilla ilman turhaa byrokratiaa.

– Työehtosopimuslaki on ehdottomasti muutettava sovitulla tavalla ennen seuraavaa neuvottelukierrosta – minun on vaikea kuvitella, että sitä aloitettaisiin ellei uusi laki ole hyväksytty ennen sitä.