Futurologi Elina Hiltunen innostui yrittäjyydestä

"Suhtaudun intohimoisesti työhöni. Siksi olen ylpeä, että pystyin muuttaman osaamiseni yrittäjyydeksi," sanoo tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen.

Tekniikan tohtori, diplomi-insinööri ja tulevaisuuden tutkija Elina Hiltunen on suosittu puhuja niillä foorumeilla, joilla yritetään hahmottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Hiltunen on noussut viime aikoina yhdeksi Suomen pienen futurologijoukon näkyvimmistä edustajista.

Elina Hiltunen on tulevaisuuden tutkija, liikkeenjohdon konsultti, kouluttaja ja aktiivinen kirjoittaja. Vuonna 2011 hän sai Tulevaisuuspalkinnon työstään heikkojen signaalien ja ennakoinnin parissa.

Hiltusen kalenteri täyttyy nopeaan tahtiin esiintymispyynnöistä. Matkaopas tulevaisuuteen kirja teki hänestä tunnetun suuren yleisön joukossa, mutta huomiota hän on saanut myös julkaistuaan tänä keväänä yhdessä miehensä, tekniikan tohtori Kari Hiltusen kanssa kirjan Teknoelämää 2035, Miten teknologia muuttaa tulevaisuuttamme. Kirja on maallikolle aika hämmentävää luettavaa.

Itseajavat autot, printatut ihmiselimet ja ruoka sekä levitoivat junat ovat esimerkkejä nykytieteen saavutuksista. Mutta mitä tapahtuu tulevaisuudessa, kun uudet teknologiat oikeasti leviävät arkielämäämme? Ohjaammeko tietokoneita ajatuksella, korjaavatko robotit kehoamme ja onko ihminen kloonattavissa. Mm. nämä asiat ovat todennäköisesti tulevaisuudessa arkea, Hiltunen kirjoittaa.

Kirjoittajat myöntävät kirjan esipuheessa, että heillä ei ole kristallipalloa, joka maalaisi eteen selvän kuvan siitä, minne teknologia kuljettaa. He myöntävät rajallisuutensa. Toisaalta he muistuttavat, että uuden teknologian tuomia hyötyjä ja haittoja kannattaa aina punnita tarkkaan.

Tarvitaan keskustelua ja myös luovia visioita siitä, mitä teknologia voi tuoda tullessaan. Uudet teknologiat nimittäin eivät kehity umpiossa, vaan niiden markkinoille tulemiseen liittyy voimia ja vastavoimia. Esimerkiksi poliittiset päätökset voivat vauhdittaa jonkin teknologiakehitysalueen edistymistä.

Suomen kannattaisi Elina Hiltusen mielestä panostaa voimakkaasti clentechiin ja greentechiin sekä lääketieteeseen. Niistä pitäisi tehdä kovatasoisia myyntivaltteja Suomelle. Juuri näillä aloilla suomalaisella osaamisella voitaisiin rakentaa uutta kilpailukykyä ja tuottavuutta.

Hyppy yrittäjäksi

Akateemisista piireistä siirrytään aika harvoin yrittäjiksi. Elina Hiltunen otti rohkean loikan, ja siirtyi yrittäjäksi vuonna 2007.  Hyppy tuntemattomaan kulki sen oivalluksen kautta, ettei kannata hakata päätään seinään, jos edessä on osaamattomia esimiehiä. Tai jos organisaatiossa tai yrityksessä  on  esteitä, jarruja ja seiniä.

Turhautumisen tunne kasvoi. Kun samaan aikaan häntä pyydettiin yhä useammin puhujaksi eri tilaisuuksiin, päätös lähteä oli lopulta helpotus.

– Olen ylpeä, että pystyin muuttamaan osaamiseni yrittäjyydeksi. Turha olla uskollinen millekään organisaatiolle, jos näyttää siltä, että asiat eivät etene. Huono pomo pystyy tekemään kauhean paljon hallaa luovallekin organisaatiolle ja luoville ihmisille.

Hiltusen mielestä on hyvä kysyä, että mitä on tuottavuus, jos ihmiset just ja just jaksavat raahautua töihin, mutta kärsivät koko ajan.

Elina Hiltunen peräänkuuluttaa myös organisaatioiden työntekijöiltä paljon nykyistä joustavampaa asennetta tehdä työtä ja tuottaa tulosta. Vaikka yrityksen rahavirta ehtyisi, työntekijät haluavat säilyttää kaikki etunsa. Näin Suomessa ajetaan kilpailukykyä alas, hän kritisoi.

– Nyt olen tyytyväinen. Suhtaudun työhöni intohimoisesti. Voi olla, että yrittäjyys on geeneissäni. Isäni on 78-vuotias LVI-alan yrittäjä ja tekee koko ajan töitä. Ikä ei ole mikään este tehdä työtä. Tuntuu hullulta ajatella, että yhteä päivänä vain ei sitten enää ole työkelpoinen ja sinun pitää siirtyä syrjään.

Elina Hiltunen muistuttaa, että vapauden lisäksi yrittäjä joutuu koko ajan tekemään hartiavoimin työtä, että uutta työtä olisi tarjolla. Palaute huonosti tehdystä työstä tulee nopeasti, eikä keikkoja ole enää tarjolla. Siihen yrittäjällä ei ole varaa. Yrittäjyys on myös kovaa vastuunkantoa omasta itsestä. Yrittäjä on turvaton, eikä hänellä ole samoja turvaverkkoja ja oikeuksia kuin palkkatyöntekijällä.

Myös futuristinaisena Elina Hiltunen on törmännyt ennakkoluuloihin. Joitakin vanhempia miehiä ärsyttää, että nainen puhuu teknologiasta. Eräskin halusi tulla neuvomaan Elina Hiltusta ja antoi ymmärtää, että ei pitäisi tulla tänne ”meidän tontille.” Tekniikka kuuluu kuulemma miehille!

– Mutta olen jo oppinut olemaan hyvä jätkä, tutkija naurahtaa.

– Ja yrittäjänä olen myös oppinut, ettei kannata pelätä, jos tulee työssä suvanto. Sitten pitää keksiä muuta. Tämä oivallus on auttanut keskittymään kulloinkin olennaiseen.

Virkkauksestakin tuli bisnestä

Hiltusessa tosiaan taitaa olla bisnesnaista, sillä hänen harrastuksensa on virkkaus. Käsillä tekeminen toimii kuulemma teknologiaorientoituneen naisen mielenrauhoittajana ja se tekee hänen mielestään hyvää ihmiselle.

Hiltunen sanoo, että teknistyneessä maailmassa käsityöt kokevat uuden tulemisen. Ennen oli vähän noloa, kun oli äidin tekemä villatakki, mutta nyt se on hienoa ja arvostettua.

Elina Hiltunen laittoi virkkaustöitään Facebookiin ja oitis lankafirma otti yhteyttä ja ehdotti, että Hiltunen alkaisi tekemään virkkausmalleja heille.

Ja tietenkin tämänkin naisen bisnesten ympäriltä löytyy Angry Birds. Hiltunen kokeili tehdä virkkaamalla japanilaisia amigurumi-olentoja. Kun niistä tuli hyvännäköisiä,  hän ehdotti Peter Vesterbackalle yhteisessä esitelmätilaisuudessa, että tehdään linnuista amigurumikirja. Niin syntyi se bisnes. Toisen Dibitassu-aiheisen amigurumikirjan tuotosta lahjoitettiin osa hyväntekeväisyyteen. Suojelijana oli tasavallan presidentti Sauli Niinistön Lennu-koira.

– Se oli oikein hauska projekti.

Elina Hiltuselle, kahden lapsen äidille, tuntuvat projektit seuraavan toisiaan luonnostaan. Tieto, innovatiivisuus, rohkeus ja uteliaisuus ruokkivat toisiaan ja synnyttävät uutta.

Teksti Eija Lampi

Kommentit

Kommentoi