Suomen julkistalous edelleen kehittyneiden maiden suurimpia

Hallituksen toteuttamat menoleikkaukset, kansantalouden elpyminen ja paremmat tilastot osoittavat, että Suomen julkinen talous ei ole kooltaan aivan maailman huippua. Suomen kattavat julkiset palvelut, kestävä eläkejärjestelmä ja antelias sosiaaliturva pitävät kuitenkin huolen, että kauas kehittyneiden maiden kärjestä emme ole pudonneet, kirjoittaa EK:n ekonomisti Simo Pinomaa.

Kokonaismenojen käsite perusteltu

Julkisen talouden kokoa voidaan mitata usealla eri mittarilla. Kaikkia julkisia menoja koskeva mittari on järkevä, koska se ottaa huomioon julkisten palveluiden lisäksi tulonsiirrot. Tällöin lasketaan yhteen esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja koulutuspalvelujen kustannukset sekä eläkkeet, työttömyysturva ja asumistuet.

Myös suppeampien, pelkästään julkiseen palvelutuotannon kuvaamiseen tarkoitettujen, mittareiden mukaan Suomi sijoittuu kehittyneiden maiden kärkipäähän. Tällöin tarkastelun ulkopuolelle jäävät kuitenkin tulonsiirrot, joiden rahoitus palvelujen tapaan edellyttää verotuloja.

Siksi julkisten kokonaismenojen käsitteen käyttö on perustelluinta. Valitettavasti tähän mittariin perustuvat kansainväliset vertailut ovat hankalia. Julkisten kokonaismenojen vertailukelpoisuutta on kuitenkin viime vuosina parannettu ja ilmeisiä tilastointieroja voidaan ottaa paremmin huomioon.

Kuntataloustilaston uudistus vähentänyt menoja

Suomessa on erityisen paljon julkisyhteisöjen sisäisiä ostoja, jotka valitettavasti kirjautuvat kahteen kertaan menoiksi. Esimerkiksi kunnat ostavat paljon palveluja liikelaitoksiltaan ja omistamiltaan yhtiöiltä. Myös julkisyhteisöjen itse tuottamat t&k-menot kirjautuvat kahteen kertaan.

Tällaisten tekijöiden suuruus Suomessa on ollut yhteensä suurimmillaan peräti 7,5 prosenttia suhteessa bkt:hen. Hyvä uutinen on se, että Tilastokeskus uudisti tilastovuodesta 2015 lähtien paikallishallintosektorin sisäisiä palvelujen ostoja erityisesti terveyspalvelujen osalta.

Muutos vähensi sektorin palvelujen ostoja eli välituotekäyttöä ja pienensi julkisyhteisöjen kokonaismenoja ja -tuloja. Vaikutus on noin 1,2 miljardia euroa eli noin 0,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Sisäiset ostot ja sosiaalietuuksista maksetut verot pois

Kokonaismenojen vertailua on myös parannettu oheisessa graafissa vähentämällä julkisyhteisöjen palveluista saadut myynti- ja maksutuotot sekä tuotos omaan loppukäyttöön. Huono puoli on se, että samalla poistuvat myös esimerkiksi kotitalouksien maksamat palvelumaksut, jotka vertailuun kyllä kuuluisivat

Toinen maavertailua haittaava tekijä on sosiaalietuuksien erilainen verokohtelu, mikä kohottaa Suomen julkisten menojen bkt-suhdetta noin 2 prosenttiyksikköä muita OECD-maita enemmän. OECD:n muutaman vuoden takaisen selvityksen avulla tämäkin tekijä voidaan poistaa maavertailusta.

Lopputuloksena graafissa saadaan julkisten menojen nettovertailu. Tämäkään ei välttämättä ole lopullinen totuus, koska eläkejärjestelmä ei kaikissa maissa ole osa julkista sektoria kuten Suomessa. Toisaalta maissa, joissa eläkejärjestelmä perustuu vapaaehtoisuuteen, se ei kuulukaan julkiseen sektoriin.

Nettomenovertailu antaa entistä realistisemman kuvan julkisen talouden laajuudesta. Nettovertailussa Suomen sijoitus jäi vuonna 2017 hieman Ranskan, Belgian, Italian Norjan ja Kreikan taakse. Julkistalous on siis Suomessa tälläkin mittarilla keskimääräistä OECD-maata selvästi suurempi.

Viikon kysymys: Miksi talouden tunnuslukuja suhteutetaan kokonaistuotantoon?
Viikon graafi: Julkisyhteisöjen kokonaismenot 2017 suhteessa BKT:hen

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi