Kauppapolitiikka-blogi: Muutama huomio maailmantaloudesta koronavirusepidemian kynsissä

Vuoden 2019 lopussa globaalissa taloudessa ja kaupassa oli näkyvissä piristymisen merkkejä, jotka perustuivat sekä ns. kovaan talousdataan että eteenpäin katsoviin barometreihin. Kiinan koronavirusepidemia on synnyttänyt maailmantaloudelle kuitenkin tähän vuoden alkuun aivan uuden epävarmuuden lähteen, ja lähestulkoon varmana pidetään, että Kiinan BKT supistuu tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen osalta merkittävästi, kirjoittaa EK:n EU- ja kauppapoliittisen valiokunnan jäsen ja työeläkeyhtiö Elon pääekonomisti Tiina Helenius.

Vaikutusten odotetaan olevan väliaikaisia

Yleinen uskomus on, että suuri osa kysyntämenetyksistä kurotaan myöhemmin kiinni, aivan kuin SARS-epidemiankin kohdalla, ja vaikutukset jäisivät väliaikaisiksi. Silti ennusteita tämän vuoden 2020 talouskasvulle kuitenkin korjataan jo alaspäin. Suurimmat ennustelaskut näyttävät kohdistuvan luonnollisesti Kiinan ja Aasian talouksiin, jotka ovat vahvasti integroituneita tuotantoketjujensa kautta Kiinan tuotantoon ja sekä suoraan Kiinan kotimaiseen kysyntään. Sijoitusmarkkinoilla orastava odotus tosin on, että epidemian huippu olisi ohitettu eikä se olisi pääsemässä muualla sellaiseen mittakaavaan kuin Kiinan Hubein maakunnassa. Globaali pääoma tuntuu myös ajattelevan, että pienenkään kuprun edessä keskuspankit tulevat hätiin. Kun kukaan ei halua uutta laskusuhdannetta, sitä ei silloin tule. Näinkö yksinkertaista?

Maailma on kuitenkin muuttunut…

Talouskasvua ennustavat ekonomistit eivät ole ammattikuntana onnistuneet kovinkaan hyvin taantumien ennustamisessa. Vaikka historia ei toista itseään, taantumien osalta se näyttää kuitenkin rimmaavan, valitettavasti kuitenkin vasta jälkikäteen todennettuna. Toinen varsin ilmeinen seikka on se, että talousympäristön riskiarvioinnissa fokus on aina hyvin vahvasti Yhdysvaltain taloudessa, niin myös nyt, vaikka maailma on Kiinan ansiosta merkittävästi moninapaisempi. USA-keskeisyys lienee ainekin osittain seurausta omasta kokemusmaailmastamme: maailmantalous ei ole toisen maailmansodan jälkeen selvinnyt ilman taantumaa, jos Yhdysvallat on ajautunut siihen, mutta USA on selvinnyt kuivin jaloin vakavistakin talouden häiriöistä muualla. Näin kävi muun muassa Aasian-kriisin aikana, vuosina 1997-98, jolloin USA:n vahva kotimainen kysyntä suojasi sen omaa talouskasvua ulkomaan kaupan ja sijoitusmarkkinoiden negatiivisilta vaikutuksilta.

Koronaviruksen taloudellisten vaikutusten arviointi on hyvin vaikeaa. Aikaisemmat virusepidemiat eivät ehkä olekaan kovin luotettava vertailupohja vaikutusarvioille, koska maailma on tänä päivänä kovin toisenlainen kuin vaikkapa SARS-viruksen aikaan vuonna 2003.

Vaikka epidemian pääpaino on pysynyt matkustuskieltojen takia toistaiseksi Kiinassa Hubein maakunnassa, on yksin Hubeilla suuri merkitys, sillä se on tänä päivänä keskeinen globaali komponenttivalmistuksen keskittymä, ja sen tuotantoseisokit hidastavat todennäköisesti laajasti toimituksia globaaleissa teollisissa arvoketjuissa. Nämä ketjut yltävät Suomenkin rannoille. Kiinan palvelusektorin menetyksistä suurin osa jää pysyviksi, ja onkin hyvä muistaa, että Kiina on palveluvaltaisempi kuin vuonna 2003.

Kiinan talous on myös tänä päivä merkittävästi suurempi. Kiinan BKT on nyt lähes 20 prosenttia globaalista taloudesta, kun se SARS:n aikana oli vain noin 4 prosenttia. Lisäksi Kiina on merkittävästi syvemmin integroitunut globaaliin talouteen, myös globaalien palvelusektorin yrityksiin (esimerkkinä vaikka Kiinassakin toimivat amerikkalaiset kahvila- ja ravintolaketjut).

On luultavaa, että näemme kehittyneiden maiden yritysten tuloksissa laajasti epidemian negatiivisia vaikutuksia jo tämän vuoden ensimmäiseltä kvartaalilta alkaen ulottuen myös globaaleihin palvelusektorin yrityksiin, joille kiinalainen kuluttaja on aivan keskeisen tärkeä asiakas. Kaikkien näiden edellä mainittujen seikkojen takia on syytä olettaa negatiivisten vaikutusten olevan suurempia kuin SARS:n kohdalla.

On erityisen huolestuttavaa meidän suomalaisten kannalta, että Euroalueen BKT:n kasvu oli vuoden 2019 lopussa, ennen epidemian globaaleja vaikutuksia, jo valmiiksi hyvin heikkoa (BKT kasvoi vain 0,1 prosenttia edellisestä neljänneksestä). Esimerkiksi Saksan teollisuuden kausivaihtelusta puhdistettu tuotantomäärä putosi vielä joulukuussa tuntuvasti ollen lähes 7 prosenttia matalampi kuin edellisvuoden vastaavana aikana. Minne Saksa menee, sinne Suomi perässä. Näin se on mennyt enemmän tai vähemmän historiassa.

…Ja noususuhdanne on jo pitkällä

Loppujen lopuksi globaalin talouden näkymän tämän vuoden osalta näillä varmastikin vajavaisilla tiedoilla viruksen kestosta ja leviämisestä kiteytyy pitkälti siihen, millaisia puskureita suurilla talouksilla on talouden perusteiden pohjalta tällaista negatiivista kasvushokkia vastaan, ja paljonko talouspolitiikalla on liikkumavaraa pehmentää virusepidemian mahdollisesti merkittäviä negatiivia vaikutuksia.

Talouspolitiikan mahdollisuuksia luottamuksen ylläpitämisessä ei kannata aliarvioida tässäkään kohtaa eikä myöskään luottamuksen tärkeyttä. Talouskasvu ei synny vain resurssipotentiaalista, pääoman ja työpanoksen yhdistämisestä parhailla resepteillä. Se tarvitsee lyhyellä aikavälillä ennen kaikkea niin ihmisten kuin yritysten luottamusta tulevaisuuteen.

Globaali noususuhdanne on jo pitkä, Yhdysvalloille tämä on jo historian pisin noususuhdanne. Kypsyvään suhdanteeseen kuuluu normaalisti dynamiikka, jossa noussut resurssien kustannustaso heikentää kannattavuutta. Yritykset ovat tällöin herkempiä yllättävälle kysynnän heikentymiselle. Varsinkin, jos niiden taseissa vieraan pääoman suuruus omaan nähden on noussut merkittävän suureksi. Jos jokin tasapainottomuuden riski on mainittava, se on tämä. Yhdysvalloissa yrityssektorin velka-aste on ennätyskorkea. Onneksi yrityssektorin voittoihin nähden tilanne näyttää vähemmän huolestuttavalta.

Silti on syytä seurata yritysten tuloksia tänä keväänä erityisen tarkkaan ja sitä, miten yritykset raportoivat tulevasta kannattavuudestaan. Tulospettymykset laajemmin ovat aikaisemmin toimineet katalyyttina niin osakekursseille kuin vieraan pääoman vaatimille riskipreemioille, ja tällaisissa tilanteissa markkinataloudessa elävät yritykset joutuvat pahimmassa tapauksessa puolustamaan olemassaoloaan työntekijöitään irtisanomalla. Jos tämä tapahtuu riittävän suuressa mittakaavassa, yleisön odotukset muuttuvat ja alkavat toteuttaa itse itseään. Silloin tarvitaan vetoapua keskuspankeilta ja useimmin myös hallituksilta. Viimeisimmät taantumat ovat osoittaneet, että tätä apua on annettu jopa koordinoidusti yhtä aikaa lähes kaikissa keskeisissä talouksissa.

Sutta ei kannata tässä vaiheessa huutaa, vaan tarkkailla työmarkkinoiden kehitystä ja talouden kuvaa laajasti jumittumatta epidemiauutisointiin. Lopuksi tärkeä ja lohdullinenkin seikka. Samoin kuin SARS-virus, koronaviruskaan ei kestä lämpöä. Siinä on meille se toinen syy odottaa kesää.

Tiina Helenius
Pääekonomisti, Keskinäinen Työeläkevakuutusyhtiö Elo
EK:n EU- ja kauppapoliittisen valiokunnan jäsen

Muut Kauppapolitiikka-blogit

 

Kommentit

Kommentoi