Direktiivi kilpailurikkomusten vahingonkorvauskanteista parani matkan varrella
Euroopan parlamentti on hyväksynyt trilogineuvotteluissa syntyneen kompromissiehdotuksen kilpailusääntelyn rikkomuksiin liittyviä vahingonkorvauskanteita koskevaksi direktiiviksi. Direktiivi on etenemässä varsin nopeasti maaliin, sillä komissio antoi oman ehdotuksensa viime kesänä. Kunhan neuvosto vielä hyväksyy muodollisesti ehdotuksen, uusi direktiivi tullee voimaan kesän kuluessa.
Kansallisen sääntelyn muuttamiseen annetaan aikaa kaksi vuotta. Kilpailulaki muuttuu siis viimeistään kesällä 2016 vastaamaan direktiivin vaatimuksia.
– Direktiivin tarkoituksena on helpottaa vahingonkorvauksen saamista kilpailusääntelyä rikkoneilta. Samalla direktiivi pyrkii vahingonkorvausvastuun luoman pelotevaikutuksen kautta tehostamaan kilpailusääntelyn noudattamista. Vahingonkorvaukset voivat toisinaan olla jopa suurempia kuin tuomioistuimen rikkomuksen johdosta langettamat seuraamusmaksut, toteaa EK:n asiantuntija Jukka Lehtonen.
Kilpailurikkomuksen johdosta on jatkossa helpompi hakea vahingonkorvausta
Direktiivi sisältää varsin ankaran olettaman, jonka mukaan kartellit aiheuttavat aina vahinkoa. Kartelliyrityksellä on mahdollisuus kumota olettama, mutta helppoa se ei varmasti käytännössä ole. Vahingonkorvauksen hakijan asemaa helpotetaan direktiivissä monin muinkin keinoin. Kilpailurikkomukseen syyllistynyt yritys voidaan velvoittaa antamaan hakijan nähtäväksi yrityksen hallussa olevia, kanteen menestymiseksi tarpeellisia asiakirjoja. Todistustaakkasäännöt helpottavat niin suoran kuin epäsuoran ostajan korvausvaatimuksen menestymistä. Kilpailusääntelyä rikkoneet yritykset voivat joutua yhteisvastuuseen vahingonkärsijää kohtaan. Vahingonkorvausta on voitava hakea ainakin viiden vuoden ajan laskettuna siitä, kun korvaukseen oikeutettu tuli tietoiseksi rikkomuksesta ja siitä aiheutuneesta vahingosta. Kilpailurikkomukseen syyllistyneen oikeudet pyritään samalla turvaamaan.
Kilpailusääntöjä rikkoneiden on toki korvattava näin aiheuttamansa vahingot. EK toivoo, että mahdolliset vahingonkorvausvaatimukset ratkaistaisiin etupäässä tuomioistuimen ulkopuolisin, ripein ja edullisin menettelyin. Kilpailurikkomuksiin syyllistyneistä yrityksistä ei saa tulla rahastusautomaatteja vailla oikeuksia prosessissa. Tässä suhteessa direktiivi onkin kehittynyt kiitettävästi oikeaan suuntaan parlamentin ja neuvoston käsittelyssä.
Kilpailurikkomukseen syyllistyneen oikeudet pyritään samalla turvaamaan
Direktiivi edellyttää, että vahingonkorvauksen hakijan on yksilöitävä tarkkaan vastapuolen hallussa olevat asiakirjat, jotka se haluaa nähtäväkseen. Toiveikas kalastelu epämääräisin ja laajoin tietopyynnöin ei siis ole mahdollista. Korvauksen hakijan aiheetonta rikastumista pyritään taklaamaan monessa kohdin direktiiviä eikä esimerkiksi epäsuora ostaja voine saada korvausta vahingosta, josta suora ostaja on jo saanut korvauksen.
Alun perin direktiiviehdotus määräsi, että yhden jäsenvaltion kilpailuviranomaisen päätös kilpailurikkomuksen olemassa olosta sitoisi toisen jäsenvaltion tuomioistuinta. Säännös lieveni onneksi päätöksentekokoneistossa sellaiseksi, että vain saman jäsenvaltion kilpailuviranomaisen päätöksellä on tuomioistuinta sitova vaikutus. Myös kartellien paljastumisessa tärkeän sakkovapautusjärjestelmän toimivuutta pyritään lopullisessa direktiivissä varjelemaan kiitettävän tarkoin.