Direktiiviehdotus kilpailusääntelyn rikkomusten vahingonkorvauskanteista annettiin

Euroopan komissio antoi kesäkuun alkupuolella ehdotuksen direktiiviksi, joka koskee kilpailusääntelyn rikkomusten vahingonkorvauskanteita. Ehdotus on ollut tuloillaan jo vuosia ja vastaa pitkälti komission valkoista kirjaa vuodelta 2008.

Kilpailurikkomukset voivat johtaa esimerkiksi hintojen nousuun. Tällaisesta haitasta vahingonkärsijän olisi ehdotuksen mukaan voitava hakea ja saada korvausta rikkuriyritykseltä nykyistä helpommin. Ehdotus pyrkii myös sovittamaan yhteen kilpailusääntelyn julkista viranomaistäytäntöönpanoa ja yksityistä, korvausvaatimusten kautta tapahtuvaa täytäntöönpanoa.

Direktiivi tulisi saattaa osaksi kansallista sääntelyä kahdessa vuodessa voimaantulosta.

Kansallisiin prosessisääntöihin puututaan

Direktiiviehdotukseen ei sisälly säännöksiä ryhmäkannemenettelyistä. Sen sijaan sillä puututtaisiin syvällisesti oikeudenkäyntimenettelyyn.

Ehdotuksella säädettäisiin mm. vahingonkorvauksen hakemisen määräajasta, vahingon määrän arvioinnista, asianosaisten oikeudesta saada hyödynnettäväkseen vastapuolen hallussa olevia todisteita sekä todistustaakkasäännöksistä.

Kilpailusääntöjä rikkoneiden on toki korvattava aiheuttamansa vahingot. EK katsoo kuitenkin, että erilaiset tuomioistuimen ulkopuoliset menettelyt olisivat vahinkojen korvaamisessa tuomioistuintietä nopeampia, edullisempia ja tehokkaampia. Kansallisesti säänneltyihin vakiintuneisiin, todistelua, asiakirjajulkisuutta ja vastaavia prosessuaalisia seikkoja koskeviin määräyksiin puuttuminen direktiivillä saattaa olla erittäin ongelmallista.

Vahingonkärsijät liiankin edulliseen asemaan

Ehdotuksessa annetaan yritykselle mahdollisuus puolustautua korvauksia vaativaa tahoa vastaan näyttämällä, että vahinko on siirtynyt ketjussa eteenpäin seuraavalle ostajalle. Käytännössä todistaminen olisi yritykselle erittäin vaikeaa ja edellyttäisi vähintään tietoa asiakkaan sopimuksista kolmansien osapuolten kanssa.

Olisi välttämätöntä estää tilanteet, joissa yhdessä tuomioistuimessa vahingon katsottaisiin jääneen suoran ostajan kannettavaksi ja toisessa taas epäsuoran ostajan katsottaisiin olevan korvausvelvollinen, jolloin sama vahinko korvattaisiin pahimmillaan kahdesti.

Ehdotus sisältää vahingonkorvauksen hakijalle varsin suosiollisen olettaman, jonka mukaan kartelli aiheuttaa aina vahinkoa. Näin ei välttämättä aina ole.

Erittäin ankarana voi pitää komission ehdotusta kilpailusääntelyä rikkoneiden yritysten yhteisvastuusta vahingonkärsijöitä kohtaan. Täyttä korvausta voidaan hakea vaikkapa vain yhdeltä kymmenestä kartelliyrityksestä.

EK pitää ehdotusta yhteisvastuusta ongelmallisena, varsinkin kun sitä peilataan määräaikoja koskevaan ehdotukseen, jonka mukaan korvausta on voitava hakea peräti viisi vuotta lopullisen rikkomustuomion antamisesta.

Koska vahingonkorvausprosessi voisi koskea jopa 20 vuoden takaista kartellia, kaikkia kartelliyrityksiä ei välttämättä ole enää olemassakaan ja pahimmillaan vaikkapa pienessä roolissa kartellissa mukana ollut yritys voi joutua korvausvastuuseen kaikkien puolesta. Ajan kuluminen tuo omat haasteensa myös henkilötodisteluun ja lopullinen totuus voi jäädä löytymättä.