Elinkeinoelämä: EU:n on tärkeää edetä yritysvastuulainsäädännön etulinjassa – valitaan keinot viisaasti

Yritykset ovat vahvasti sitoutuneita vastuulliseen toimintaan kaikessa, mihin ne pystyvät itse vaikuttamaan. Siksi EU:n tulevassa vastuullisuussääntelyssä on huomioitava realistisesti esimerkiksi suomalaisten alihankkijoiden mahdollisuudet hallita jopa monisataportaisten toimitusketjujen kaikkia tasoja. Komission tänään julkistettu lakiesitys on tavoitteiltaan oikea, mutta keinovalikoimassa on isoja ratkaistavia kysymyksiä ja myös aitoja ylilyöntejä.

EU:n komissio on tänään julkistanut yritysten vastuullisuutta koskevan direktiiviesityksen. Sen keskeinen sisältö liittyy yritysten toimitusketjuihin ja myös laajemmin arvoketjuihin; tavoitteena on ehkäistä eritoten kolmansissa maissa tapahtuvia yritysvastuurikkomuksia ja väärinkäytöksiä. Samalla komissio julkisti Decent Work Wolrdwide -nimisen aloitteen, joka sisältää ylätason suuntaviivoja mahdollisille myöhemmille sääntelytoimille koskien muun muassa pakkotyön ja lapsityövoiman kitkemistä.

Elinkeinoelämän keskusliiton asiantuntijan Hannu Yläsen mielestä on positiivista, että EU on yritysvastuuasiassa aloitteellinen:

”On tärkeää saada EU-tasoiset pelisäännöt siihen, kuinka yritysvastuun näkökulmat saadaan toteutumaan niin Euroopassa kuin kansainvälisessä kaupassa ja toimitusketjuissa. Suomella on paljon annettavaa lainsäädännön valmisteluun, koska yrityksemme ovat monella mittarilla kansainvälistä etulinjaa vastuullisuuskysymyksissä ja kestävässä liiketoiminnassa.”

Velvoitteet on mitoitettava vaikutusmahdollisuuksien mukaan

Tänään julkistetun direktiiviehdotuksen tavoite on EK:n mukaan oikea. Nyt on kuitenkin tärkeää valita keinot viisaasti:

”Suomalainen elinkeinoelämä ajaa sellaista yritysvastuulainsäädäntöä, joka saadaan aidosti toimimaan ja tehoamaan myös käytännössä. Siksi siitä on tehtävä realistinen eri kokoisten yritysten resurssien ja vaikutusmahdollisuuksien valossa. Vaatimustaso tulee määritellä sellaiseksi, että se huomioi yritysten resurssit ja Euroopasta käsin operoivien yritysten vaikutusmahdollisuudet.”

”Suomalaisyritys varsin harvoin ’omistaa’ toimitusketjua, vaan erityisesti pk-yrityksemme ovat yhtenä osasena pitkissä alihankintaketjuissa. Yritys saattaa toimia ainoastaan Suomesta käsin, eikä sillä ole ulkomailla omia paikallisia tytäryhtiöitä. Sadoista tai jopa tuhansista toimijoista muodostuvan ketjun valvonta on silloin mahdotonta. Erityisen haastavaa se on kohdemaissa, joissa ko. valtio ei tue tai edes mahdollista valvontaa. Tätä realismia ei voi sivuuttaa sääntelyn sisällössä.”

Sääntelyn ylilyönnit on korjattava

EK:n ensiarvion mukaan komission esitys sisältää käytännön toimeenpanon kannalta ongelmallisia kohtia:

”On epärealistista ehdottaa vahingonkorvausvastuuta, joka ohittaa vahingonkorvausoikeudelliset perusperiaatteet. Valitettavaa on myös se, että direktiiviin on sisällytetty yhtiöiden hallintoon ja päätöksentekoon liittyviä johdon velvoitteita, jotka eivät liity mitenkään toimitusketjujen huolellisuuteen tai jotka eivät ole tarpeen vastuullisuuden päämäärän saavuttamisessa. Nämä sääntelyn ylilyönnit on välttämätöntä korjata.”

Julkisuudessa on esitetty arvioita, että komission esitys koskisi vain 1 prosenttia EU:n yrityksistä. EK ei yhdy tähän arvioon. On totta, että esityksessä mainitaan ensisijaisena kohderyhmänä yritykset, joilla on yli 500 työntekijää ja yli 150 miljoonan euron liikevaihto. Kuitenkin myös pienemmät yritykset (yli 250 työntekijää ja yli 40 miljoonan euron liikevaihto) tulisivat velvoitteiden piiriin kahden vuoden siirtymäjan jälkeen, mikäli puolet niiden liikevaihdosta tulee ’korkean riskin toimialoilta’.

Jos yritysvastuusääntely ulotetaan komission esityksen mukaisesti myös rahoitussektoriin, heijastuisivat vaikutukset laajasti myös tuolle – jo valmiiksi raskaasti säädellylle – toimialalle.

Kansallisten lakien sijaan on tärkeää saada EU-tasoiset pelisäännöt

EK toivoo, että EU-alueelle saadaan yhtenäinen yritysvastuulainsäädäntö kaikki jäsenmaat kattaen. Se on myös pk-yrityksen etu, Ylänen muistuttaa. Sen sijaan 27 jäsenmaan yksilölliset maakohtaiset yritysvastuulait tuottaisivat tehotonta sääntelyä, joka ei edesauttaisi eurooppalaisen vastuullisuuden tavoitetta. Nyt ehdotuksessa jätetään monta käytännön asiaa jäsenvaltiotasolla ratkaistavaksi ja yhtenäisyys ei näytä toteutuvan riittävän laajasti.