EMUn sosiaalinen ulottuvuus nostettu keskusteluun EU:ssa

EU-maat antoivat viime joulukuun Eurooppa-neuvostossa puheenjohtaja Herman Van Rompuylle ja komission puheenjohtaja José Manuel Barrosolle tehtäväksi laatia toimenpide-ehdotuksia kansallisten talouspoliittisten uudistusten koordinoimisesta, EMUn sosiaalisesta ulottuvuudesta sekä keskinäisistä kilpailukyky- ja kasvusopimuksista ja niihin liittyvistä solidaarisuusmekanismeista.

Taustalla vaikuttaa kritiikki EMUa kohtaan: talouskriisin selättämiseksi vaadittujen toimien katsotaan vaikeuttavan työllisyys- ja sosiaalipolitiikan harjoittamista alijäämämaissa.

Arvostelijat yhdistäisivät finanssipolitiikan EU-tason koordinaation tulonsiirtoihin jäsenmaiden välillä. Päätöksenteossa talouspolitiikan tavoitteet olisi sovitettava yhteen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden kanssa.

Komissaari Andor haluaa vahvempaa koordinaatiota sosiaalipolitiikkaan

EMUn sosiaalisen ulottuvuuden nostaminen keskusteluun tähtää EU:n ja EMUn olemassaolon oikeutuksen vahvistamiseen kansalaisten silmissä. Sosiaalinen ulottuvuus halutaan nähdä ikään kuin vastapainoksi EU:n vaatimalle talouden vakauttamiselle.

Konkreettisia ehdotuksia ei ole vielä tehty, mutta on odotettavissa, että komissio julkistaa asiasta tiedonannon. Eurooppa-neuvosto linjaa kesäkuussa, johtaako keskustelu konkreettisiin aloitteisiin ja millaisia toimia ehdotetaan.

Työllisyys- ja sosiaaliasioiden komissaari László Andor puhuu sosiaalisen ulottuvuuden puolesta. Hänen mukaansa vahvempi koordinaatio finanssi- ja talouspolitiikassa edellyttää selkeää koordinaatiota ja yhdenmukaisuutta myös sosiaalipolitiikassa. Muuten uhkana on epäterve kilpailu jäsenmaiden välillä, mikä heikentäisi esimerkiksi sosiaalista tilannetta ja sosiaaliturvan tasoa jäsenmaissa.

Andorin mielestä sosiaalinen ulottuvuus olisi myös työllisyys- ja sosiaalinäkökulmien vahvempaa valvontaa ja koordinointia. Parhaita käytäntöjä olisi hyödynnettävä, mahdollisesti luotava jopa kansallinen vähimmäistaso työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelulle tai vähimmäispalkkoihin.

Keskusteluissa esitetty pitkälle meneviä näkemyksiä

EMUn sosiaalisesta ulottuvuudesta on keskusteltu kevään aikana epävirallisesti mm. työllisyys- ja sosiaaliasioiden neuvostossa. Ranskan ja Saksan työministerit sekä joukko sosialistiministereitä ovat esittäneet erittäin pitkälle meneviä näkemyksiä, joissa mm. vaaditaan vähimmäispalkkaa EU-tasolle tai EU-tason velvoitetta kansallisen vähittäispalkan asettamiseksi.

EU-tason palkansaajajärjestö EAY puolestaan on vaatinut jo pitkään, että EU:n perussopimukseen pitää liittää ns. sosiaalipöytäkirja (social progress protocol), joka koskisi mm. suhdetta EU:n taloudellisten vapauksien ja työtaisteluvapauksien välillä. Vaatimus liittyy EAY:n kritiikkiin Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) Laval- ja Viking-ratkaisuja kohtaan.

Keskustelussa EMUn sosiaalisesta ulottuvuudesta on osin kyse myös komission halusta vahvistaa EU-tason ja kansallisten työmarkkinaosapuolten roolia EU-tason talouden hallintojärjestelmässä (economic governance).

Komissio uskoo, että työmarkkinaosapuolten osallistuminen taloutta koskeviin keskusteluihin ja päätöksentekoon tehostaisi EU-politiikan koordinaatiota.

Elinkeinoelämä: EU:lla on jo sosiaalinen ulottuvuus

Elinkeinoelämä muistuttaa, että EU:n jäsenvaltiot päättävät itse kansallisten sosiaalisen suojelun järjestelmien rakenteesta ja sisällöstä. EU ei voi myöskään harmonisoida jäsenmaiden työmarkkinajärjestelmiä eikä säännellä palkkausta.

EK suhtautuu kriittisesti sosiaalipöytäkirjan laatimiseen: EUT:n Viking- ja Laval -ratkaisut antavat riittävän perustan taloudellisten vapauksien ja työtaisteluoikeuden keskinäisen suhteen arvioimiseen.

Toteutuessaan monet keskusteluissa esitetyistä näkemyksistä muuttaisivat toimivaltaa EU:n ja jäsenmaiden kesken.

EK tähdentää, etteivät keskusteluissa esillä olleet, pitkälle menevät ehdotukset saa konkretisoitua EU-tason ehdotuksiksi. EU-tason työmarkkinaosapuolia on kuultava, kun jäsenmaille laaditaan kasvuselvitysten perusteella vuosittaisia suosituksia työmarkkinoihin liittyvistä aiheista. Uusia kuulemis- tai keskustelurakenteita ei pidä luoda, olemassa olevat riittävät hyvin.

Avoin koordinaatio riittää kokemusten vaihtoon

Elinkeinoelämän mielestä on pitäydyttävä jo tällä hetkellä käytettävässä avoimen koordinaation menetelmässä, kun EU-mailla on tarvetta vaihtaa keskenään kokemuksia sosiaalipolitiikasta. Myös EU:n perussopimukset sisältävät runsaasti artikloja sosiaalipolitiikasta. Työelämää säännellään EU:ssa jo nyt erittäin kattavasti noin 70 direktiivillä. Sääntelyä ei pidä enää lisätä.