EU lunastaa paikkansa tekojen kautta

Elinkeinoelämä toivoo EU:n kehittämiseen pragmaattisuutta, sanoo EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies Suomen Kuvalehdessä 9.9.2016 ilmestyneessä kirjoituksessaan. Alla kirjoitus kokonaisuudessaan.

Ensi viikon perjantaina EU:n päämiehet kokoontuvat Bratislavaan pohtimaan unionin tulevaisuutta. Kokouksesta ei voine odottaa väkeviä kannanottoja, mutta silti se on historiallinen: paikalla ei ole Ison-Britannian pääministeriä.

Mitä voimme odottaa? Saksan liittokanslerin Angela Merkelin mukaan jäsenmaiden on nyt aika kuunnella herkällä korvalla toinen toisiaan ja ottaa opiksi. Tavoitteena on siis mennä aivan perusasioihin.

Voisiko Britannian EU-kansanäänestyksen tulos toimia lopulta EU:n kaipaamana herätyksenä?

Tuskin koskaan aiemmin on puhuttu yhtä paljon siitä, mitä EU merkitsee jäsenmailleen ja niiden kansalaisille. Ihmisten kritiikki tulee ottaa vakavasti. Samaan aikaan pitää katsoa peiliin ja kysyä, mitä me jäsenyyden puolustajat olemme tehneet tai jättäneet tekemättä.

On aivan ymmärrettävää, että viime vuosina kaikki huomio on mennyt toinen toistaan seuranneisiin kriiseihin. Niiden taustalla on kuitenkin pitkälti se, että jäsenmaat eivät ole pitäneet kiinni yhteisesti sovitusta.

EU:n ansiosta lomalaiset ja työvoima liikkuvat vapaasti, ja yhteisvaluutta euro helpottaa arkista elämää. Kilpailu on lisääntynyt, mikä tarkoittaa edullisempia hintoja ja lisää valinnanvaraa. EU on helpottanut yritysten vientiä ja tuontia ja raivannut kaupankäynnin esteitä maailmanmarkkinoilla. Unionin historia on eurooppalaisittain pitkän rauhan historiaa.

Suomessakin olemme tottuneet pitämään monia EU:n saavutuksia itsestäänselvyyksinä.

Mistä kiikastaa?

EU on 28 jäsenmaan kirjava joukko. Täydellisiä ratkaisuja on usein vaikea löytää, ja päätöksenteko ottaa liikaa aikaa. Kriisien takia vastakkainasettelut ovat lisääntyneet.

Tämä on kuitenkin fakta. Sen kanssa on opittava elämään. EU etenee todennäköisesti pienten askelten kautta. Tähän vaikuttavat myös ensi vuonna pidettävät Ranskan ja Saksan vaalit.

Suomen hallituksen tulee kuitenkin varautua nopeisiinkin rytminvaihdoksiin ja yllättäviin käänteisiin. Hätä ei tule kello kaulassa.

EU:n kehittämisessä elinkeinoelämä toivoo ennen kaikkea pragmaattisuutta. Odotukset unionia kohtaan ovat olleet ylimitoitettuja, eivätkä EU-instituutiot ole yrittäneet hillitä niihin kohdistuvia toiveita. On syytä muistaa, että monet merkittävät päätökset tehdään jäsenmaissa.

Yritysten toivelistalla ei ole isoja harppauksia tai uusia euron ja sisämarkkinoiden kaltaisia jättiprojekteja. EU voi kuitenkin tiivistää yhteistyötä esimerkiksi turvallisuuskysymyksissä.

Muutosta tarvitaan ennen kaikkea toimintatapoihin: yhteisistä säännöistä ja periaatteista on pidettävä kiinni. Ei riitä, että kriisit saadaan hallintaan. Tavoitteena pitää olla niiden perinpohjainen ratkaisemin. Samoin poliittista johtajuutta tarvitaan aimo annos lisää jäsenmaissa käytävään EU-keskusteluun.

Elinkeinoelämä toivoo käytännönläheisyyttä myös Ison-Britannian kanssa alkaviin eroneuvotteluihin. Suomi ja koko EU tarvitsevat jatkossakin tiiviit taloussuhteet Britannian kanssa.

Iso-Britannia on tekemässä oman exitinsä. Suomalaisen elinkeinoelämän mielestä ainoa kestävä tapa uudistaa EU:ta on kuitenkin se, että työtä tehdään eurooppalaisessa yhteistyössä sisältäpäin. Vastuuta ei saa lykätä muille, vaan Suomen tulee antaa panoksensa päätöksentekoon ja kantaa oma vastuunsa lopputuloksesta.

(Suomen Kuvalehti 9.9.2016)