EU:n vapaakauppasopimukset remonttiin
USA:n tulevan presidentin Donald Trumpin haluttomuus edistää USA:n vapaakauppasopimusverkoston rakentamista antaa EU:lle mahdollisuuden saavuttaa kilpailuetua solmimalla uusia vapaakauppasopimuksia. Kanadan kanssa neuvoteltu CETA-sopimus kuitenkin osoitti EU:n kauppapoliittisen toimintakyvyn heikenneen. EU:n julkisasiamiehen tänään antama linjaus ei kuitenkaan tarjoa ratkaisua toimivaltakiistaan, mikä heikentää EU:n mahdollisuuksia hyväksyä uusia vapaakauppasopimuksia, kirjoittaa EK:n asiantuntija Saila Turtiainen.
Joidenkin EU-maiden painostuksesta komissio teki kesällä poliittisen päätöksen esittää Kanadan CETA-sopimusta ns. sekasopimuksena. Sekasopimuksessa vaaditaan käytännössä yksimielistä päätöksentekoa sekä neuvostossa että 38 kansallisessa ja alueellisessa parlamentissa. Päätös johti tilanteeseen, jossa yhden EU-maan, Belgian alueellinen Vallonian parlamentti piti koko muuta unionia panttivankina, koska se ei ollut valmis hyväksymään sopimusta.
EU:n kyky luoda kompromisseja vaikeassa tilanteessa on ollut se vahvuus, joka tälläkin kertaa pelasti tilanteen. CETA-sopimus allekirjoitettiin lopulta lokakuun lopussa, vain reilu viikko alkuperäistä aikataulua jäljessä.
Ongelmat CETA:n hyväksymisprosessissa olivat kuitenkin varoittava esimerkki EU:n toimintakyvyn tilasta. Populismin kasvu tekee EU:sta tällä hetkellä hyvin epäluotettavan toimijan ja neuvottelukumppanin. Yhteisrintaman ylläpitäminen ja yhteisen hyvän edistäminen jäävät usein yksittäisen EU-jäsenmaan sisäpolitiikan jalkoihin.
Jotta vastaavilta ongelmilta voidaan tulevaisuudessa välttyä, olisi EU:n uudet vapaakauppasopimukset hyväksyttävä määräenemmistöpäätöksellä. Iso kysymys onkin, edellyttääkö tämä vapaakauppasopimusten kunnianhimon tason laskemista. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty myös vapaakauppasopimusten jakamista kahteen osaan toimivallan mukaan.
Tuomioistuimelta odotetaan merkittävää linjanvetoa
Vaikka kauppapolitiikka kuuluu EU:n toimivaltaan, EU-jäsenmaat ovat halunneet tähän asti pitää vapaakauppasopimukset sekasopimuksina ja näin pönkittää omaa rooliaan. Asia on hiertänyt komission ja jäsenmaiden välejä vuosikausia. Komissio päätyikin viemään EU:n ja Singaporen välisen vapaakauppasopimuksen EU:n tuomioistuimeen, jotta saadaan oikeudellinen mielipide siitä, mitkä asiat kuuluvat jäsenmaiden toimivaltaa ja milloin vapaakauppasopimukset pitää tehdä sekasopimuksia.
Tuomioistuimen päätöksellä tulee olemaan laajempaa vaikutusta EU:n vapaakauppasopimusten hyväksymisprosessiin. Asia on myös merkittävä Isolle-Britannialle, koska tuomioistuimen päätös tarjoaa selkeyttä siihen, millaisen vapaakauppasopimuksen tekeminen EU:n kanssa on mahdollista ilman, että sopimuksen hyväksyminen edellyttäisi EU:ssa yksimielisyyttä.
Tänään saatiin esimakua tuomioistuimen linjasta, kun julkisasiamiehen lausunto julkaistiin. Asiamies katsoo, että Singaporen kanssa neuvoteltu vapaakauppasopimus on sekasopimus eli myös jäsenmaiden parlamenteilla, ml. alueellisilla parlamenteilla on oikeus hylätä jo neuvoteltu sopimus.
Tämä linjaus ei tarjoa helpotuksia EU:n kauppapolitiikan toimintakyvylle, joten isompia uudistuksia on harkittava, kunnes tuomioistuimen päätös saadaan. Olisiko lopulta vapaakauppasopimusten kahtia jakaminen käytännöllinen ratkaisu, jonka kehittämiseen on nyt paneuduttava. Tämä tarkoittaisi sitä, että suurin osa sopimuksen sisällöstä – esimerkiksi tullin alennukset – on osa unionin sopimusta. Toinen pienempi osa sisältäisi asioita, joissa toimivalta on jäsenmailla.
