EU:n vapaakauppasopimusverkosto laajenee

WTO:n puitteissa käydyt neuvottelut kattavasta monenkeskisestä kaupan vapauttamisesta ovat olleet jumissa jo vuosia. Sen sijaan kahdenvälisiä ja alueellisia vapaakauppaneuvotteluita on meneillään enemmän kuin koskaan.

Maailman kauppajärjestö WTO:n ns. Dohan neuvottelukierros kaupan vapauttamiseksi aloitettiin jo vuonna 2001. Viime vuosina edistys on ollut olematonta, ja kauppaneuvotteluiden painopiste onkin siirtynyt WTO:n ulkopuolisille foorumeille.

EU:lla on käynnissä useita kahdenvälisiä vapaakauppasopimusneuvotteluja. Kunnianhimoisimman sopimuksen EU on tehnyt Etelä-Korean kanssa, ja tämä sopimus tuli jo väliaikaisesti voimaan kesällä 2011. Todennäköisesti seuraavaksi voimaan tulevat sopimukset Perun ja Kolumbian kanssa. Muita neuvotteluputkessa olevia EU:n sopimuksia ovat mm. Intia, Kanada, Singapore, Ukraina, Malesia ja Mercosur-maat.

EU:lla jo kiire neuvottelupöytään isompien kauppakumppaneiden kanssa

Uusia neuvotteluja kaupan vapauttamiseksi aloitetaan todennäköisesti lähiaikoina ainakin Japanin, Vietnamin, Egyptin, Marokon, Jordanian, Tunisian, Georgian, Moldovan, Armenian ja Kazakstanin kanssa.

Näiden joukosta puuttuu kuitenkin EU:n suurimpia kauppakumppaneita. Olisikin erittäin tärkeää, että EU aloittaisi pikaisesti neuvottelut myös suurien kauppakumppanimaiden kuten Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa.

USA:n kanssa EU parhaillaan selvittää keinoja, joilla edistettäisiin keskinäistä kaupankäyntiä ja investoimista. Alustavia näkemyksiä saatetaan kuulla jo toukokuussa mutta viimeistään ehdotuksia on luvassa vuoden 2012 lopussa.

Samaan aikaan myös EU:n ulkopuolella halutaan laajentaa vapaakauppaa isoin harppauksin. Tyynenmeren maat käyvät ns. TPP-vapaakauppasopimusneuvotteluita, joiden osapuolina ovat Yhdysvallat, Australia, Brunei, Chile, Malesia, Uusi-Seelanti, Peru, Singapore, Vietnam sekä mahdollisesti myös Japani, Kanada ja Meksiko. Näin olisi syntymässä maailman suurin vapaakauppa-alue.

Kahdenvälisistä kauppasopimuksista seuraa myös haasteita

Kaupan vapauttaminen on tehokas keino lisätä talouskasvua. Edessä voi kuitenkin olla haasteita, kun kauppaa vapautetaan monenkeskisten sopimusten sijaan kahdenvälisillä sopimuksilla.

Erilliset ja rinnakkaiset vapaakauppasopimukset johtavat tilanteeseen, jossa luovumme WTO:n yhdestä tärkeimmistä perusperiaatteista eli syrjimättömyydestä. Käytännössä laajat vapaakauppasopimusverkostot saattavat merkitä hyvin erilaisia kaupan sääntöjä kauppakumppaneista riippuen. Esimerkiksi yrityksen alkuperäinen kotimaa ei välttämättä paljasta sitä, minkä sopimuksen mukaan sen tytäryhtiön etuudet ulkomailla määräytyvät. Selvää on myös, että kilpajuoksu kiristyy, kun maat yrittävät saada parhaimmat ja kattavimmat sopimukset omien yritystensä eduksi.

EU:n vapaakauppasopimusten määrän kasvaessa lisääntyy myös yritysten tarve saada neuvontaa niiden hyödyntämisestä. Konkreettisin esimerkki löytyy tuoreesta EU-Korea-vapaakauppasopimuksesta, joka toi yrityksille uusia velvoitteita todentaa tuotteen alkuperä tullialennusten saamiseksi.

Lisätiedot:
Saila Saastamoinen
puh. 0400 279 958
etunimi.sukunimi@ek.fi