Evan analyysi: Verojen korotuskierre kurittaa Suomea

Olemme kasvua hidastavien verojen korotuskierteessä, mikä pitkittää kansantalouden toipumista. Veronkorotukset ovat olleet niin mittavia, että tilanteemme muistuttaa 1990-luvun lamavuosia, kirjoittaa tutkija Hannu Kaseva tänään Evan julkaisemassa veroraportissa.

Raportissa Kruunu ottaa omansa – viisi havaintoa kiristyvästä verotuksesta Hannu Kaseva tekee seuraavat havainnot Suomen nykyisestä verotuksesta. Tällä hallituskaudella veroja on korotettu 5,2 miljardilla eurolla, veronkiristysten painopiste on ollut talouskasvua hidastava, veropohjat rapautuvat laadullisesti, piiloverotus on laajentunut ja veropolitiikan tehoa on heikentänyt hajautunut veropäätöksenteko.

Pitkittynyt taloustaantuma ja julkisen talouden vajeet ovat johtaneet Suomessa 5,2 miljardin euron veronkorotuksiin nykyisen hallituksen aikana. Lisäksi tänä vuonna valtion verotus kiristyy vielä 810 miljoonaa euroa, kunnalliset verot 500 miljoonaa euroa ja veronluonteiset sosiaalivakuutusmaksut 450 miljoonaa euroa.

Suomi kulkee siis suuntaan, jossa veronkiristysten painopiste on ollut talouskasvua hidastava, vaikka paine talouskasvun aikaansaamiseksi ja julkisten menojen leikkaamiseksi olisi päinvastainen.

Verotus kasvun jarruna

Kansainvälisten tutkimusten mukaan verotus vaikuttaa haitallisesti talouskasvuun. Pahimmillaan verotus johtaa veropohjien eli työtulojen, pääomien ja yritysten voittojen laskuun.

Suurimmat verotuksen haitat liittyvät yritys- ja pääomaverotukseen ja ne moninkertaistuvat, kun kyseessä on Suomen kaltainen pieni kansantalous, Kaseva huomauttaa.

Hänen mukaan paljon ulkomaankauppaa käyvä maa voi matalammilla työn, pääoman ja voittojen verokannoilla kiihdyttää talouskasvua ja tuottaa veromenetyksiä suuremman verokertymän.

Suomessa vain kolmannes veronkorotusten arvioiduista tuotoista on niin sanottua hyvää verotusta, eli kulutukseen kohdistuvaa ja noin 65 prosenttia korotuksista pahimmillaan leikkaa veropohjien, kuten palkkojen ja pääomien kehitystä, Kaseva laskee.

Samalla veropohjat rapautuvat laadullisesti, kun eläke-etuuksien, työttömyyskorvausten ja julkisyhteisöjen maksamien palkkojen osuus ansiotulojen ja kulutuksen veropohjissa kasvaa. Kasevan mukaan vahvemmat veropohjat antaisivat mahdollisuuden valtion ja kuntien talouksien tasapainottamiselle ilman suuria veronkorotuksia, lisävelanottoa ja suuria menoleikkauksia.

Kaseva nostaa esiin myös laajentuneen piiloverotuksen. Koska julkisyhteisöjen kasvavien menojen rahoittaminen veronkorotuksilla ja velanotolla ei ole riittänyt, kunnat paikkaavat budjettejaan liikelaitostensa ylijäämillä ja palveluistaan perimillä maksuilla. Vuonna 2012 näitä tuloja kertyi julkisyhteisöille yhteensä 2,8 miljardia euroa.

Ylijäämät syntyvät kun asiakkaat maksavat palvelusta enemmän kuin sen tuotantokustannukset ovat. Lähtökohtaisesti näiden liikelaitosten liiketoiminnan pitäisi olla voittoa tavoittelematonta ja omakustannuspohjaista, eikä ylijäämää pitäisi syntyä, Kaseva muistuttaa.

Tutkija huomauttaakin, että terveellä pohjalla toimiva julkinen sektori edellyttää nykyistä suurempaa yksityistä sektoria.

Hannu Kaseva kiinnittää huomiota myös hallituksen veroja koskevaan päätösvaltaan. Suomen veropoliittinen päätöksenteko poikkeaa paljon kansainvälisestä käytännöstä, koska se on hajautunut kolmelle eri taholle, eli valtiolle, kunnille ja työmarkkinajärjestöille. Mukaan voidaan neljäntenä laskea vielä jopa liiketoimintaa harjoittavat valtion ja kuntien liikelaitokset.

Ajan mittaan hallituksen rooli veropäätöksissä on supistunut ja työmarkkinajärjestöjen kasvanut, kun mm. työeläkemaksujen osuus julkisista tuloista on noussut.

Kaseva löytää hajautuneesta päätöksenteosta muitakin ongelmia. Päätöksiä tehdään myös eri ajankohtina.
Eriaikaisuus johtaa siihen, että hallituksen jokasyksyisen budjettiesityksen veropoliittinen linjaus ei ole uskottava, koska sosiaalivakuutusmaksujen perusteista ja kuntien veroprosenteista päätetään talousarvioesityksen jälkeen loka-marraskuussa.

• EVA Analyysi: Kruunu ottaa omansa, Hannu Kaseva (pdf)

Katso myös:

• EVA fakta: Verojen kirja, Hannu Kaseva