Hanna Laurén: Kauppapolitiikan otteet kovenevat, kun maat kilpailevat sairaalatarvikkeista

Koko maailma käy kilpajuoksua koronahoidossa tarvittavien suojamaskien, laitteiden ja lääkkeiden riittävyydestä. Protektionismi kiihtyy ja kurssia voi olla myöhemmin vaikea kääntää, arvioi EK:ssa 1.3. aloittanut kauppapolitiikan johtaja Hanna Laurén. 

Koronapotilaiden hoidossa tarvittavat varusteet valmistetaan pääsääntöisesti Euroopan ulkopuolella. Miten näitä tuotteita koskeva markkina on muuttunut kriisin edetessä?

Maailmanmarkkinat ovat mullistuneet nopeasti. Vaikka kysyntä on heikentynyt lähes kaikilla teollisuudenaloilla, tiettyjen sairaalatarvikkeiden ja lääkkeiden osalta tilanne on päinvastainen: tarjonta ei ole pystynyt vastaamaan rajuun kysyntäpiikkiin.

Polttopisteessä ovat etenkin sairaanhoitohenkilökunnan suojatarvikkeet kuten kasvomaskit, hanskat, visiirit, essut ja desinfiointiaineet. Niiden osalta valtiot ovat ryhtyneet hyvin nopeasti poikkeuksellisiin toimiin, joista silmiinpistävimpiä ovat maarajojen sulkeminen, vientikiellot ja muut protektionistiset peliliikkeet.  Nämä toimet ja markkinoita historiallisesti ravisteleva talouskriisi johtavat vääjäämättä myös pidempiaikaisiin kauppapoliittisiin seurauksiin.

Miten koronakriisi näkyy vientirajoitusten kehityksessä?

Global Trade Alertin mukaan jo 68 valtiota on asettanut terveydenhuollon tuotteiden vientirajoituksia tämän vuoden puolella. Näistä reilusti yli puolet tulivat voimaan maaliskuussa.

Eniten rajoitetaan terveydenhuollon suojavarusteiden vientiä. Vientiä rajoitetaan myös suurimmissa valmistajamaissa. Koronaepidemia on saanut valtiot rajoittamaan ja kokonaan kieltämään myös lääkkeiden vientiä – ja Venäjällä jopa viljaa.

Seurauksena äkkinäisistä vientikielloista ovat paitsi vastatoimet ja ketjureaktiot, todennäköisesti myös tartuntaepidemian kiihtyminen maissa, joissa ei ole tarvittavia varmuusvarastoja ja omaa tuotantoa ole.

Entä päinvastaiset toimet, joilla tuontia helpotetaan? Kuinka ne ovat yleistyneet?

Välttämättömien tavaroiden tuontitullit ovat paitsi tapa kerätä rahaa valtiolle, myös keino suojella omaa tuotantoa. Useiden tuotteiden maahantuontia onkin helpotettu viime viikkoina maissa, jotka ovat jo havainneet globaalin kysyntäpiikin sekä nopeasti lisääntyvät vientirajoitukset.

Tuontitullien lasku ja muut helpotukset eivät koske vain terveysteknologiaa ja lääkkeitä, vaan myös elintarvikkeita. Vain muutama maa on ehtinyt tuontitulleihin koskemaan, vaikka esimerkiksi Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, joissa tuotantoa ei ole, tuontirajoituksista olisi pitänyt luopua nopeasti.

Sekä Euroopassa että USA:ssa harkitaan jo vakavissaan terveydenhuollon suojatarvikkeita ja terveysteknologiaa koskevien tuontitariffien laskemista.

Koronaviruksen torjunnassa käytettävien lääkkeiden ja tarvikkeiden kysyntä on vapaata tarjontaa huomattavasti voimakkaampaa ja tavaran saamisella on kiire. Näiden tuotteiden tuontitullit pitäisikin Euroopassa määräajaksi laskea ja standardeja harmonisoida, samalla kun muin keinoin tuetaan tuotannon lisäämistä.

Koronakriisi on siis johtanut koviin otteisiin, kun maat kamppailevat sairaanhoitonsa pelastamiseksi. Millaisia vaikutuksia tällä voi olla pitemmällä aikajänteellä?

Jos sairaalatarvikkeiden tarjontaa ei saada nopeasti lisättyä, on todennäköistä, että opportunistinen, kahdenvälinen kauppapolitiikka kietoutuu ulkopoliittisiin vaateisiin. Vaarana on muun muassa, että Euroopan Unionin yhtenäisyys neuvotteluissa muiden suurvaltojen kanssa vaarantuu tämän akuutin kriisin vuoksi.

Sairaalatarvikkeiden pula sekä vientirajoitusten vuoksi rikkoutuva luottamus jättävät jälkensä poliittisiin päättäjiin. Venäjällä, Ranskassa ja Yhdysvalloissa on jo alettu kuulla vaatimuksia tuotannon kotiuttamisesta ja taloudellista keskinäisriippuvuutta kyseenalaistetaan. Toisaalta jos pulaa tulee tulevaisuudessa muista tuotteista, kynnys vientirajoitusten nopealle käyttöönotolle on huomattavasti matalampi ja rajoitukset saattavat varmuuden vuoksi levitä useampiin tuotteisiin ja tuoteryhmiin. Kaupan esteiden kasvu ja protektionismi voivat kiihtyä entisestään.

On myös iso riski, että kauppaneuvotteluiden aloittaminen ja eteneminen sekä sopimusten toimeenpano lykkääntyy tai jopa pysähtyy. Voimassa olevia kauppasopimuksia ja velvoitteita saatetaan rikkoa herkemmin.