Hiilirajamekanismi CBAM etenee – EU alkaa hinnoitella tuontituotteiden päästöjä 1.1.2026

Keskeisten teollisten tuotteiden suuret maahantuojat tulevat 1.1. EU:n hiilitullien piiriin. Ns. hiilirajamekanismi (CBAM) koskee alkuvaiheessa raudan, teräksen, sementin, alumiinin, lannoitteiden, vedyn ja sähkön tuontia. Tarkoituksena on tuoda näkyväksi tuotteen todelliset ilmastokustannukset – riippumatta siitä, missä päin maailmaa tuote on valmistettu.

Mikä on CBAM?

CBAM (Carbon Border Adjustment Mechanism) eli hiilirajamekanismi on EU:n ilmastopolitiikan työkalu, joka kohdistuu tuontihyödykkeiden päästöihin.

Ensimmäisessä vaiheessa 1.1.2026 alkaen nämä ”hiilitullit” kohdistuvat rautaan, teräkseen, sementtiin, alumiiniin, lannoitteisiin, vetyyn ja sähköön. Kun niitä tuodaan EU-alueelle, tulee maahantuojien hyvittää niiden päästöjä maksamalla EU:n päästökauppaa vastaava hinta.

Työkalun voi ajatella eräänlaiseksi maahantuonnin päästökaupaksi. Jo nyt päästökauppa asettaa EU:n sisämarkkinoilla toimivien yritysten päästöille hintalapun. CBAMin myötä myös EU:n alueelle tuotavat tuotteet saadaan päästöhinnoittelun piiriin.

Jokaista tuotteeseen sidottua päästötonnia vasten on ostettava yksi CBAM-todistus. Todistuksen hinta taas määräytyy jo olemassa olevan päästökaupan perusteella. Syksyllä 2025 yhden päästöoikeuden hinta on ollut noin 80 €/t.

Mitä CBAM-maksuilla tavoitellaan?

EU:lla on muita maita kunnianhimoisemmat päästötavoitteet. CBAM on yksi keino varmistaa, että se ei aiheuta epäreilua kilpailutilannetta Euroopassa toimiville yrityksille. EU:n ulkorajoilla kerättävän ”hiilitullin” muodossa esimerkiksi Kiinassa valmistetut tuotteet kantavat osansa päästövelvoitteista.

Hiilirajamekanismin tavoitteena on ennen kaikkea estää hiilivuoto. Hiilivuoto tarkoittaa tilannetta, jossa tuotanto siirtyy pois EU:sta sellaisiin maihin, joissa ympäristövaatimukset ovat matalampia. Hiilivuoto on monella tapaa haitallista: se lisää globaaleja päästöjä ja samalla Eurooppa menettää työpaikkoja ja tuotantoa epäreilun kilpailuasetelman takia.

CBAM myös kirittää muita maita ylösrakentamaan omia päästövähennysjärjestelmiään. Esimerkiksi Brasilia ja Turkki valmistelevatkin tällä hetkellä omia alueellisia päästökauppajärjestelmiä.

Miksi asia on nyt ajankohtainen?

Hiilirajamekanismia on otettu käyttöön asteittain vuodesta 2023 lähtien, velvoittaen tuontiyritykset aluksi vain raportoimaan päästöjään. Vuodesta 2026 alkaen raportoiduista päästöistä on myös maksettava. Vastaavasti nämä maksut alkavat näkyä yritysten kustannuksissa.

Maksut koskevat siis tällä hetkellä vain CBAM-sektoreita, eli rautaa, terästä, alumiinia, lannoitteita, sementti, vetyä ja sähköä.

Järjestelmän piiriin on tarkoitus ottaa uusia tuotteita. Joulukuussa 2025 komission julkaisikin esityksenä, jonka mukaisesti mm. kodinkoneet ja autojen osat tulisivat uutena sääntelyn piiriin. Tämä on kuitenkin vasta esitys, jonka sisältö voi muuttua vielä EU:n sisäisissä neuvotteluissa.

 Mitä käytännön haasteita CBAM-järjestelmään liittyy?

CBAMin tavoite on erittäin kunnianhimoinen: kyetä jäljittämään ja todentamaan yhteismitallisella tavalla monimutkaisten teollisuusprosessien päästötietoa läpi maailmanlaajuisen alihankintaketjun.

Tämä on osoittautunut hyvin haasteelliseksi tehtäväksi kuluneiden kahden vuoden aikana, jolloin CBAM-kohderyhmään kuuluvat yritykset ovat raportointia aloittaneet. Komission omatkin ohjeet hiilijalanjäljen laskennasta ovat täsmentyneet varsin myöhäisessä vaiheessa.  Lisäksi viranomaisten on kyettävä koko prosessia valvomaan.

Tämä kaikki kasvattaa yritysten sääntelytaakkaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia, mikä heijastuu väistämättä kilpailukykyyn ja tuontituotteiden hintaan.

Myönteistä on se, että komissio on myös itse ymmärtänyt haasteen. Syksyllä se ilmoitti osana Omnibus-sääntelyhanketta, että pk-sektorin yritykset rajataan CBAM-järjestelmän ulkopuolelle. Esitys pitää 99 % tavoitelluista päästöistä sääntelyn piirissä, mutta 90 % yrityksistä välttyy raskaalta sääntelyltä – erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset.

Miten CBAM vaikuttaa suomalaisyrityksiin?

CBAM suojaa erityisesti EU:n sisämarkkinoille suuntautuvia, energiaintensiivisiä ja vähäpäästöisiä suomalaisyrityksiä kilpailukyvyn heikkenemiseltä, mutta aiheuttaa haasteita vientiyrityksille ja lisää hallinnollista taakkaa.

Työ- ja elinkeinoministeriön Afrylta tilaaman raportin mukaan, vuonna 2023 Suomessa oli yhteensä 3 247 yritystä, jotka toivat maahan CBAM-sääntelyn piiriin kuuluvia tuotteita. Tuonti oli kuitenkin hyvin keskittynyttä: suurimmat tuojat vastaavat valtaosasta sekä tuonnin arvosta että päästöistä. Esimerkiksi 13 suurimman yrityksen tuonti muodosti noin 1,7 miljoonaa tonnia CO₂-päästöjä eli viisi kuudesosaa kaikista CBAM-tuotteiden valmistuksessa syntyneistä päästöistä.

Aikaisemmin mainitun Omnibusin myötä valtaosa suomalaisista yrityksistä putosi pois sääntelyn piiristä.

Mikä on Elinkeinoelämän keskusliiton kanta?

EK kannattaa toimia, joilla huomioidaan yrityksiä koskevien ilmastovelvoitteiden kansainväliset erot ja tasoitetaan kilpailuolosuhteita EU:n sisämarkkinoilla.

Hiilirajamekanismin tavoite on siis oikea. Samaan aikaan hiilivuodon riskit ovat eri toimialoilla erilaisia. Käytännön toteutus onkin suunniteltava huolella, jotta CBAM aidosti vahvistaa EU:n sisämarkkinoilla toimivien yritysten asemaa ja hiilivuoden torjumisessa onnistutaan.